maanantai 23. joulukuuta 2013

Back in business.

Hiljaista on ollut, edellisen viikon virustauti muuttui rankaksi keuhkoputkentulehdukseksi, pyjamaeleganssissa ei ollut hurraamista, jaksamista ei riittänyt edes fiilistelyyn.
Päivän asu on tänään kerrostettu palapeli, rakastan tuota hihatonta valkoista neuletta. Samantyyppistä neulosta omistan 60-luvun alun laatikkomallisen neuletakin, tuo on luultavammin 70's, suora ja leveähkö pitkä malli, niskassa vetoketju. Maanantai ansaitsee ihanuuksia, henkkamaukan(!) vyö on yksi parhaista syksyn vaatteidenostokiellon lievittäjistä.

torstai 12. joulukuuta 2013

Saikkupäivän sonnustus.

Olen ollut tämän viikon mystisen taudin kourissa tehokkaasti sohvaan liimattuna. Tänään piti kuitenkin poistua lähikauppaa pidemmälle, tenttiin oli mentävä (etenkin, kun edellisen kerran jo skippasin moninaisista syistä). En omista verkkareita (enkä moisia julkisesti edes käyttäisi), rennot ja mukavat vaatteet tarkoittavat minulle leveitä helmoja. Meikittömänä olin liikkeellä, hame on ilmeisesti 90-luvulta, syksyiset värit sopivat tähän harmauteen loistavasti. 

torstai 5. joulukuuta 2013

Väriviikko.

Meillä toimistolla on tämä viikko vietetty väriviikkoa. Kaikille hauskaa yhteistä tekemistä.

Oma panostukseni tässä:

Maanantai, vihreä. 

Tiistai, punainen.

Keskiviikko, keltainen.
 
Torstai, sini-valkoinen.

Sanokaa minua tylsäksi, mutta muistaakseni tämä on työpaikka. Saatan ottaa itseni joskus liiankin vakavasti, mutta yllättävän hauskaa oli kaivaessa kaapeista mustia, valkoisia ja harmaita vaatekappaleita. Maanantain tummanharmaa twinsetti on itse asiassa uusi. Meillä on äitini kanssa hieno systeemi, hän ostaa klassisia perusvaatteita, joita ei jostain syystä käytä ja antaa ne sitten minulle.Torstain hame on peräisin äitini nuoruudesta 70-luvulta, ollut ilmeisesti melko pitkä, mutta lyhennetty lapsuudessani pienellä ihmisellä maata viistäväksi virpomisvaatteeksi, nykyään se on täydellinen polvipituus.

torstai 28. marraskuuta 2013

Otsatukka!

Eilen aamulla oli "hiukan" käynnistysvaikeuksia ja töihin lähtö tuntui hivenen hankalalta.
Pikapelastin aamuni otsatukalla, ainakaan vielä ei kaduta.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Lauantai, kellohelmat ja Lo-Lites.

Viikonloppuni on ollut aivan loistava, ihana ja rakas ystäväni tuli Kouvolasta viettämään luokseni viikonloppua, röhnötettiin, syötiin, juotiin, kriiseiltiin (ja ihasteltiin!) vaatteita, kikatettiin, räkätettiin ja syötiin.

Eilen soitti Lo-Lites viimeisessä Club Dynamitessa, ja voi, miten soittikin. Tanssin pääni irti, pyörähteylyä tapahtui ja paljon (ja ihan siitä syystä kuvia bändistä on pyöreä nolla). Olen viime aikoina jostain syystä pukeutunut paljon kynähameisiin, vaikka kellohameitakin löytyy kaapista useita (toistakymmentä kai), eilen pääsi tyllit käyttöön pitkästä aikaa.

Hame on UFFin tasarahapäivästä parin vuoden takaa, olikohan euron vai kaksi, käytännössä ilmainen joka tapauksessa. Kotiompelijan työtä, tarkkaa ja laadukasta, täyttä puuvillaa. Ihana.


Vielä pieni pala perjantailta, teema jatkui pinkkinä myös myöhäisiltaan:


perjantai 22. marraskuuta 2013

Perjantai toimistolla.

Tänään herätessä hymyilytti monestakin syystä, yksi niistä on se fakta, että tänään on perjantai. Hempeä fiilis sai kietaisemaan päähän vaaleanpunaisen leopardihuivin ja harteille yhden lempineuleistani. Hame on luottovaate pitkältä ajalta, halkiosta kadonneet mustat napit olen korvannut söpöillä kirppisnapeilla.  

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Päivän luottovaatteet.

Aamu oli niin hyinen, että edellisessä esitelty takki oli otettava käyttöön, ihana on! Tässä hiukan parempi kuva. Napit siirsin takaisin paikalleen ja kaivoin vyön kaapista. Neule on kirppislöytö, yksi luottovaatteistani. Tyylilleni uskollisesti kulkukortti on ripustettu tuohon helminauhaan, sininen kangasnyöri oli hiukan ruma. Hiukan.

(Toimiston naisten pukuhuoneen valo on hyvä, mutta tuo peilikuviin tuleva tausta on sellainen, että on pakko melkein pyytää anteeksi. Kovasti pähkäilen parempaa keinoa päivän asujen kuvaamiseen, mallinuken päällä on hiukan tylsä eikä kotoani löydy hyvää valoa näin pimeään aikaan jalustan kanssa ottamiseen.)

perjantai 15. marraskuuta 2013

Talvitakki!

Oi oi oi! Olin menossa käymään ystäväni luona laukkuostoksilla, kun poikkesin UFFille, sattumalta olikin tarjouspäivä ja kotiutin hetkeäkään miettimättä viidellä eurolla tämän Dixicoatin (eli Teini-asun) ihanuuden. Istuu kuin unelma, kerrankin tarpeeksi pitkät hihat ja leveä ja pitkä helma. Olen rakastunut, voi pakkaset, tulkaa jo!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Maanantai.

Maanantait on muutenkin toimistotyöläisille hiukan raskaita, syysloman jälkeen erityisesti. Tänään hain kotoapoistumisinspiraatiota kapeimmalla omistamallani kynähameella ja lempipuserollani, tähän asti toiminut loistavasti! Harvinainen väritön asu, joskin hiuksissa on vaaleanpunaisia kukkasia. 

(Hiukan hidas oli kyllä aamulla kulku tehtaalle, matkalla kun on a) rappusia b) ylämäkiä. Mitäpä sitä ei tyylin vuoksi tekisi.)

Ihana marraskuun valo, kollegan avustuksella kerrankin ihan pätevä kuva.


Elämä on juhla, maanantainaama sen mukainen.

Millä muulla maanantaista selviää?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Seitsemästoista syntymäpäiväni.

Juhlat: oli. Ystäviä: oli. Ihanaa: oli. Tällainen lahjapäivitys vähän tässä. (Luonnollisestikin parasta oli se, että nuo tyypit tulivat paikalle, mutta koska kyseessä on kuitenkin jonkinasteinen tyyli(lifestyle-?)blogi, niin.) Ihmiseni tuntevat minut melkoisen hyvin. Koko ilta oli ihana, parhaita tyyppejä kylässä, naurua (todella huonoa huumoria myös) ja ruokaa. Ja juomaa.
Patonki kaupasta, rukiisella pohjalla varustettu kreikkalaistyyppinensalaattijuusto-pinaattipiirakka, hillotut sienet ja konjakkisinappi Casa de Kissalan keittiöstä.


Oikeasti. Tuommonen. Ihana.


Gambina. Maailman hienoin Gambina.


Täydellinen arkijuhlalaukku, tuttavallisemmin baarilaukku.

Edellinen polkupyöräni varastettiin, sain hiukan palautetta rimpulasta vaijerilukosta. Ystäväpariskuntani päätti sitten pitää huolta, ettei uutta ainakaan kovin helpolla viedä. (On hyvinkin mahdollista, että joku vie Justiinan pelkästään lukon takia.)



Kirsikkasiiderillä kostutettua vaaleanpunaista kakkua vaaleanpunaisella valkosuklaamoussella, vadelmilla ja kirsikkahillolla, kuorrutettu vaaleanpunaisella sokerimassalla ja koristeltu kirsikka- ja vadelma -jelly beanseilla. Just because I can.

 Juhlaelaganssista piti huolta reilusti yli vuosi sitten tehty kirppislöytö, jostain syystä nyt ensikäytöllä. Jonkun huolellista käsityötä, käyttämättömän oloinen. Bolero on Olivia Rougen, loistohankinta, monikäyttöinen ja sievä.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tyttöjä ja kaikkea!


Tiivistän Lahden Jenkkiautomessujen tunnelmat kahteen sanaan: USKOMATTOMAN IHANAA. Mahtavat kilpasiskot, upeat malliemot, loistavia ihmisiä, kontakteja, tunnelmia, autoja, hiuslakkaa ja vaatteita ja kaikkea. Aivan mahtavaa. 

X-Tremen omasta galleriasta löytyy tämmöinen rivistö:
Wilma Tombstone, Mimmy Snowflake, Pussy C'Outure, Baby Doll, Vivian Lamour, Fifi Vanille





Ja Operation Rocking Piggyltä vähäpukeisempiä tyttösiä:
Eleanor Von Dame, Pussy C'Outure, Karoliina Heart


Elämää Pussy C'Outurella on myös messujen jälkeen, sitä pääsee lähemmin seuraamaan täällä. Ihan pieni sneak peek lauantaina otetuista kuvista, lisempää tuolla fanisivulla. Kuvat on ottanut maailman paras luottokuvaajani, Miika Ihanainen.




torstai 17. lokakuuta 2013

Remppa.

Ihan kokonaisen remontin tein! Onko hyvä? Ideoita?

Syssy saa!

Räntää ja vettä ja kamalaa! Oikeasti aika ihanaa, kun saa kääriytyä neuleisiin ja juoda salaa rommitotia keskellä viikkoa. Tämä päivä näytti tältä:

Parasta: Saa käyttää twin-settejä! Oikeasti tämä vaaleanpunainen Pierre Cavallon second-hand -ihanuus on ainoani, mutta sitäkin kivampi. Helmiäisnapit ja kaikki. 


(Pin-Up Finland -viikonloppu Lahden Jenkkiautonäyttelyssä oli huikean ihana, sijoitusta ei varsinaisesti tullut, yleisöäänestyksen toiseksi kiritin 37 äänen erolla. Oma postauksensa siitä tulee luultavasti myöhemmin, jahka vähän kuvia saan :)


Kuinka siellä nautiskellaan syksystä?


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pussy C'Outure, Pin-up Finland 2013

Miten hurjan ihanaa ja jännittävää! Olen salaa haaveillut pin-up -mallin hommista ja kavereille joitakin näyöksiä tehnytkin tässä jokusen vuoden ajan. (Tarina ei kerro miksi olen himmaillut toteutuksen kanssa.) Viimein loppukesästä sovin valokuvaajaystäväni kanssa, että lokakuun puolivälissä otetaan iso kasa laadukkaita ja tyylikkäitä tyttökuvia ja pääsen sitten itse itseäni buustaamaan. Kävi niinkin ikävästi, että kuvaukset jouduttiin siirtämään, samana viikonloppuna kun kisataan Pin-up Finland 2013 -tittelistä.


Nyt sinä siellä, joka ilmeisesti ainakin vähäsen tykkäät minusta muutenkin, kun tätä luet, pyydän sinulta kolmea asiaa:

- mene tänne ja paina tykkää/like/gilla, näin annat minulle äänesi
- sitten paina tästä , rullaa jutun alareunaan, täppää "Pussy C'Outure" ja klikkaile "vastaa"

- äänestettyäsi voit (kannattaa) mennä tykkäämään FB-sivustani .


Kisalinkkien takaa ei näy lähikuvia, niitä voi käydä ihastelemassa täällä ja haastattelupätkävideo löytyy täältä.

Nyt muuten: JÄNNITTÄÄ.



perjantai 4. lokakuuta 2013

Mikseivät he syö leivonnaisia?

Tämä tässä kuvassa näin, tämä on täydellinen juhlapuku. 50-luvun ateljeepuku, jakku ja tea-length -mittainen täyskellohelmainen leninki. Leninki itsessään on vieläpä pussisaumoin ommeltu, halutessaan sen voi kääntää ympäri, jolloin väritys on peilikuva.
Kuvan otti siskoni yhden parhaista ystävistäni häissä. Innostunut ilme kertoo siitä, että lautasella on uskomattoman herkullista kakkua ja kaikki ja rakkaus ja kaikki on ihanaa.

torstai 26. syyskuuta 2013

Päivän beige. (BEIGE, ihan oikeasti ja kyllä.)

Huoh. Otetaan vastaan:

- kunnollinen kokovartalopeili
- hyvin valaiseva kattovalaisin makkariin, kauneudesta plussaa

tai:

- valokuvaustaitoinen mies (tai saa se olla huono kameran kanssa, kuhan ny ois kiva ja komee)


Eli tämmönen superlaadukas peilikuva lempimekostani, joka löytyi keväällä kirppikseltä, kun äitin kanssa oltiin kollaamassa. Kotelopuku on sorsettia ja on ihana (ylläri). Puku oli täynnä nuppareita, edellinen omistaja oli leikannut vuorin irti(tosin ei kokonaan, loogista), helmaa oli lyhennetty ja hihansuissa oli käppyräksi kuivuneet turkispalat. Eräs ilta nappasin itseäni niskasta kiinni ja korjasin reiät, päästin helman takaisin säädylliseen polvet peittävään mittaan, irrotin turkikset ja ompelin vielä taskunsuun kiinni(vuorin mukana oli lähtenyt myös taskupussi). Ja näin meillä on täydellinen syksyinen kotelopuku, toimistolle erittäinkin sopiva.


(ai että vastaherännyt naama on ihana.)


Ihania asioita: 
Kellostani rikkoutui lukko joitakin viikkoja sitten ja se palautui huollosta viimein maanantaina. (Ei, en todellakaan osaa elää ilman.) Lauantaina aamulla tapahtuu melkoisen siistin asian ensiaskelet. Kerron ensi viikolla lisää, mutta siihen liittyy vahvasti unelmien toteutusta ja kauniita asioita sekä upeita naisia. Jes!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kukkahattu(täti).

Viilenevät ilman tarkoittavat sitä, että käyttöön saa pitkän ja tukahduttavan kuuman odotuksen jälkeen hatut ja hansikkaat, joita ei kesäkuumalla ole voinut käyttää ja jotka toisaalta eivät tämän maan pakkasissa riitä edes nimellisiksi lämmittäjiksi. Nyt kuitenkin iloitsen kesäisestä juhlahatusta.

Viime aikoina olen saattanut valmiiksi useita(!) ikuisuusprojekteja ja tyhjentänyt ompelukaapista niitä kirppislöytöjä, joita "pitää vain vähän kaventaa" sekä korjannut repsottavia lempivaatteitani, olen melko ylpeä aikaansaavudestani. Uutta projektia ei saa aloittaa ennen kuin vanha on suoritettu loppuun (tämä on ihan uusi sääntö, josta aion pitää kiinni), joten seuraavaksi vuoron sai maaliskuussa (hups) aloitettu hattuprojekti. Rakastan "kukkaröykkiöhattuja" (loistava esimerkki tämä 60-luvun keltainen herkku) ja löytäessäni kirppikseltä 50 sentillä ison rasiallisen ilmeisesti jonkun häissä palvelleita sinisiä orkideoja, syntyi ajatun samoin tein.


Alkuun tarvittiin vanha (moneen kertaan uudelleenmuotoiltu ja hyvin palvellut) huopahattu ja rautalankaa sekä kangasta, tekstiililiimaa ja tokikin neulan ja lankaa.
Sadan haavan ja uudelleenmuotoilun ja melkoisen kiroilun jälkeen valmiina oli hattupohja, tähän olin aikeissa liimata kukat suoraan, mutta ennen ensimmäistä kolmannesta tajusin, että ei ehei, kukkia on aivan todella hemmetisti liian vähän. Tarkoitus oli keksiä jonkinlainen patenttiratkaisu jo aiemmin, mutta projekti jäikin unholaan muiden elämäasioiden tieltä.

Eilen kaivoin kangasvarastoistani vedenvihreää huntutylliä ja melko nopeasti hattu rupesi saamaan muotoaan muuallakin, kuin haaveissani.


Olisin varmaan jättänytkin hatun tällaiseksi, mutta koska epäonnisesti en malttanut aiemmin tarkistaa kukkien riittävyyttä, oli pintaan jäänyt rumat liimatahrat.

Alle laskostettu tylli mahdollisti kukkien asettelun harvempaan, tältä hän näyttää valmiina:




Ja tältä päässä:


Oliver!

Jätkänpätkäni, Oliver Perkele Mammanpoika, viettää tänään kolmivuotissyntymäpäiväänsä.
Virallinen potretti, olkaatten hyvä:

lauantai 7. syyskuuta 2013

Lauantaileikkejä!

Heräilin tänään ennen seitsemää, join pienen pannullisen vastajauhettua kahvia ja mutustin illalla leivottua leipää (päällysenä tuoretta ananasta, nom). Aamuaurinkoa ihmetellessäni päätin, että tästä tulee hyvä päivä, näyttäisi tulleen :)

Leikkisiä ovat kattini kyllä, mutta useimmiten kyytiä saa lähinnä kaverin häntä tai tarrapapiljotti. Tänään on kuitenkin lelut kelvanneet harvinaisen hyvin. Matilda on täysin rakastunut viime jouluna lahjaksi saatuun Kong Kickeroohon (harvemmin kissanleluissa suosin merkkiuskollista välineurheilua, mutta tuo on oikeasti ihan maailman paras asia) ja Oliver hellii porkkanaa, jonka aikanaan hankin sinä päivänä, kun poika kotiutui, yli kaksi ja puoli vuotta siis kestänyt leikeissä!