Kaunis ruoka, parempi mieli.

Eilen tarjoiltiin Kissalassa myöhästynyt äitienpäiväillallinen, menu näytti seuraavanlaiselta:

****

Gazpachoa

Pellavansiemen-porkkanasämpylöitä ja hunajasinappia

*

Paahdettua fenkolia valkoviinikastikkeessa

*

 Mokka-valkosuklaamoussea ja raparperihilloketta

*

Kahvi, avec

Macaron-leivoksia

****

Ateria nautittiin toki kauniilta astioilta, kauniisti. Jaksan vitsailla siitä, että joku saa vielä joskus minusta loistavan kotirouvan, herra Oikeaa odotellessa kokkailen muille läheisilleni, tältä se näytti eilen.

Emännän eleganssiakin saatiin vähän ikuistettua (pakko sanoa oman mielenrauhan takia: viikon jatkunut nielurisatulehdus turvottaa leukaperät kaksinkertaisiksi, phyi)

VAATTEIDENOSTOKIELTO.

Sama tarina kuin vuosi sitten, rahaa kuluu ja kaapit ratkeaa liitoksistaan, mekkoa ja paitaa löytyy pienelle armeijalle. (Tällä kertaa erona se, että kaikki asuntoni kaapit ovat omassa käytössäni, vaatetta on siis ainakin kolmannes enemmän, kuin viime vuonna tähän aikaan.)

Tarvitsen juhlapuvun, kauniisti istuvan ja upean vintageihanuuden, muu on "tarvetta" (no joo, arkimekko hakusessa, mutta omat taidot (ja hermot!) riittävät mainiosti, kankaatkin on ostettu kolmeen eri mekkoon jo aikaa sitten). Tästä vuodenvaihteeseen siis: Jos uuden vaatteen haluan, teen sen itse (paitsi se juhlapuku, toim huom.), alusvaatteet lasketaan pois tästä (ja käsilaukut ja kengät).
Viime vuonnahan tämä sujui upeasti ja tyylini jalostui entisestään, odotan tekevän hyvää nytkin.

Julkisesti kerrottu, enää ei voi perääntyä.

Itse tekemisestä tulikin mieleeni täysin unohtunut asia: toimistokesämekko! Ostin fb-kirppikseltä i-h-a-n-a-n keittiöverhon leninkikankaaksi keväällä ja muutin sen puvuksi. Upea kuosi ansaitsi mielestäni yksinkertaisen mallin, olen melkoisen tyytyväinen.

Helma ulottuu hiukan polven alle, kynämallinen. (Kuva keväällä otettu jo)

Tirkistelyä.

Viime viikonloppuna oli läsnä ihania naisia ja ihania mekkoja, UFFin tasarahapäivät ja Tallipihan Retroa ja rautalankaa -tapahtuma. Viikonlopun saldo yhdessä kuvassa, yksityiskohdat pääsevät varmasti esille tulevaisuudessa.

( Bloglovin auttaa seuraamaan seikkailujani tästä. )

Soutaa huopaa, entten tentten.

Mää sitten osaan yllättää, hiukset on olleet kaksi päivää... MUSTAT. Hienosti osui päivitystauolle tuo punainen kausi. Ihana punainen, voimakas, tumma, vahva punainen. Huomiotaherättävän punainen, jopa hieman rietas punainen. Muttakun, muttakun en minä. Jos punaisesta jotain hyötyä haluaa löytää, niin kahdella indigo-läjäyksellä sai pikimustan lopputuloksen:

Tuossa ensimmäisen erän jälkeen, kolme tuntia oli muta päässä.

Neljä tuntia lisää pari päivää myöhemmin ja tadaa! (Tämä jälempihän on päivän kuva, projekti yli puolen välin jo.)

Tätä fenyleenidiamiiniallergiaongelmaa on puitu ja puitu useassa yhteydessä useamman eri ihmisen kanssa ja nyt voin rehellisesti viimein sanoa, että kyllä, indigo on mainio apu ja tähän minä nyt sitten jään (kuultu ennenki juujuu). Vaalentaessahan tuo vihertyy, eikä lähde lainkaan pois, että varovasti sitten.


Ostin tänään kesäfarkut! Fidasta kuudella eurolla muutaman tuuman liian lyhyet, mutta täydellisesti istuvat Leviksen 501:t. Loppukevennykseksi pyllyherutusta:

Elossa ollaan!

Hei vaan täältä hiljaiselosta!

Kevät osoittautui tähänastisen elämäni vaikeimmaksi ja vetäydyin vähän kaikesta hyväksi paria kuukautta, muun muassa työelämästä. Viimeisen neljä viikkoa olen ollut hyvin ansaitulla kesälomalla ja voi kyllä, kevään tunnelmista ei ole ollut tietoakaan, neljä viikkoa silkkaa ihanuutta.

Paikkaan poissaoloani kuvapläjäyksellä, olkaatten hyvät.

(Ja niin, bloggerin lukijhässäkkäsysteemiasiaa ollaan ajamassa alas, täältä pääset listaamaan minut bloglovin'in kautta.)

 Loma alkoi maailman parhaan äitini kanssa Sisiliasta, Girardini-Naxoksesta, rannalta löytyi tuommoinen iso vaalee.

 Suureksi harmikseni vastaan tuli vain yksi kulkukissa, josta sai napattua kuvan, muut liian vikkeliä.

Kesäpäivästä Kissalassa nautitaan käytännössä aina näin:

 Loman viimeisen viikon käytin Savo-touriin, matka taittui aikalailla fifty-sixty bussilla, kimppakyydeillä ja liftaamalla, reissu oli mahtava. Ihan ensin kävin Savonlinnassa nauttimassa korkeakulttuurista, pitkältä ajalta tuttu ihanainen nainen laulaa Oopperajuhlien kuorossa.

 Matka jatkui Kuopijoon, eleganssista ei ole kuvia, koska eleganssi oli kaukana. Ihanaa ja kivaa ja parasta kyllä oli.