Amalia ja Onerva.

Ihan ensimmäiseksi sanon: en tue enkä kannata turkistarhausta. Olen ollut vuodesta 2001 kasvissyöjä enkä hyväksy turhaa tappamista. (Kyllä, käytän uutta nahkaa, lihateollisuuden sivutuotetta.) On suurempi synti heittää hyväkuntoinen vintage-turkis pois, kuin käyttää sitä.


Olen jo pidempään haaveillut kettupuuhkasta, jostain syystä olen kuitenkin kirppiksillä jättänyt hyväkuntoisetkin hyllyyn. Alkuviikosta vierailin ystäväni luona korjauttamassa lohjennutta kynttäni (kyllä, kriisi, eksistentiaalinen kriisi) ja ihan vallan vahingossa sovittelin samalla kiertoon lähdossä olleita puuhkia, hups, molemmat lähtivät mukaan.

 Kaulassa savupiippumallinen Onerva ja käsivarrella roikkuu Amalia. Molemmat ovat päättömiä yksilöitä, siitä huolimatta (vai juurikin sen vuoksi?) ihastuttavia kumpainenkin. Huomionarvoista on ehdottomasti tuo puuteroimishuone, jossa peilaan, ihanaa tilpehööriä!


Tarkkasilmäinen huomaa, että allekirjoittaneen hiukset ovat vaalentuneet sitten kuitenkin, vaikka aiemmin toisin lähes vannoinkin. Tiedättekö mitä tapahtuu, kun vaalentaa indigolla paikkailtua kauppamustaa, jossa on melkoinen juurikasvu?

Tri-colori. Juuri on todella vaalea (kuvassa ei (onneksi) niin kovin erotu), vaikka yritin olla vaalentamatta sitä, seuraavaksi nelisen senttiä indigonsinistä ja loppu perinteistä värinpoisto-oranssia. Namnamnam. Pari viikkoa jos jaksaisi tätä katsella, niin voi ruveta paikkailemaan. Lopputulos on yllätys, en itsekään tiedä, että mitä haluan. Jotain raikasta ja kesäistä kuitenkin.

Farkkupäivän popottimet.

En tiedä olenko maininnut, mutta en juurikaan omista housuja (kahdet), hame päällä ihan joka säällä kyllä. (Talvisin kellohame parilla puuvilla-alushameella ja villahousuilla vuorattuna on ihan oikeasti se lämpimin vaatevaihtoehto.) Joskus kuitenkin on farkkupäivä, esimerkiksi tänään. Kävin muutama viikko sitten kollaamassa ihanan Cherisen kotikirppistä ja mukaan lähti muun muassa housukelpoiset kengät, tänään on virallisesti kevät (plus-asteita!) ja lounaalle lähtiessä sain uudet herkut jalkaan.

Huonekalu kerrallaan...

Voi kissaparkoja! Eksäni muutti pois marraskuun lopulla, eikä sen jälkeen ole keittiössä ollut pöytää, ei siis mitään paikkaa missä vaania lintuja. Tänään viimein kotiutui sievä pieni punainen pöytä, kyllä nyt on hyvä. Pinnatuolit toin sisään parvekkeelta, saavat pian pintaansa mintunvihreän tai hennon vaaleanpunaisen maalin ja "uudet" verhot odottavat pidentämistä, ihanat sinikuvioiset keittiöteemaiset tulossa.

Värinpilkahduksia.

Keksin melkein hyvän ratkaisun asujenkuvauspulmaani, voihan ne ilman minuakin kuvata. Harmillisesti vain istuvuus ja mallit eivät tule niin kovin esille.

 

Toimistotyö on siitä ihanaa, että minun kaltaiseni sihteerikköstereotypioita rakastava pölhö pääsee toteuttamaan itseään täysin. Tänään päällä oli yksi kaikkien aikojen lempihameistani (Omistan aika monta (yhdeksän) mustaa kynähametta, kaikissa hiukan erilainen leikkaus ja erilainen halkio- tai laskosrakenne. Siis ihan eri hameita!), jonka halkiota reunustaa nappirivi. Jo aiemmin tavattu harmaa villaneule kuuluu niin ikään kategoriaan "lempivaatteet". Ja sitä väriä! Koska vielä ei voi käyttää kesämekkoja ja suuri osa talvivaatteistani on mustiamustiamustia, täytyy panostaa asustukseen. Vihreä vyö on luonnonvalossa lähempänä korun lehtien väriä. Ihanista kukkahelmistäni parempi kuva tässä postauksessa.


Päädyin ottamaan päivän kuvan melkein heti herättyäni ja sekös jäi harmittamaan, kun tukkalaite onnistui niin kivasti, onneksi voin esitellä sitä teille:

Taistelu talvea vastaan.

Niin se vaan on pakkasta koko ajan enemmän ja enemmän, vaikka kalenteri näyttää pian maaliskuun puolta. Vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa myös UFFin alea, josta jo aiemmin viikolla pelastin huomaani edellisen postauksen neuleen ja eilen vielä piiiiitkän ruskean(!) Benettonin lähes iskemättömän ulsterin.

Kerrankin kunnolla pitkä, minä kun olen 178 senttiä pelkkää reittä ja selkää. Väri on luonnossa sata kertaa herkullisempi suklaanruskea ja istuvuuskin on lysyryhdistä huolimatta täydellinen. Naamaa ei kuvassa ole, koska lähes vastaherännyt ilme ei ollut kaikista mairittelevin.


Ruskean ja pastellien lisäksi myös harmaa on hiipinyt vaatekaappiin kuin varkain, seuraavan pakkaspäivän pukee nämä:

Hame oli pitkään kaapissa käyttämättömänä ja on kiertänyt parikin eri kirppisreissua, ei vain ole saanut uutta kotia, johtunee varmaan kokoluokituksesta "kirppu" (minähän en siis varsinaisesti mikään kirpunkokoinen ole, luoja (ja äitini geenit) vain soivat kapean vyötärön). Tänään kävin läpi vaatevarantojani ja huomasin mahtuvani nykyään kaikkiin motivaatiovaatteisiini, myös villaiseen ruutuihanuuteen - voi riemua!


(Viihdyn mainiosti sinkkuihmisenä, elämän omistaminen vaatteille ja kissoille on ihan ok, mutta tarvitsisin kyllä päivittäin paikalla olevan ihmisen kuvaamaan "päivän asuja". Peilikuvat kun ovat vähän. Vähän.)

Pastelleja.

Huolimatta melkoisesta määrästä pakkasasteita ja ajoittaisista lumimyrskyistä, kesä todellakin lähenee. On aika ihanaa herätä sälekaihtimien välistä silmiin paistavaan aurinkoon. (Joskin lenssu varmaan talttuisi helpommin, jos ei heräisi sairaslomalla ennen aamukahdeksaa.)

Vauhkosin lempeiden värien ilmaantumisesta kaappiini tuossa hiljan ja nyt näyttää pahasti siltä, että linjaus jatkuu. Eksyin eilen pakollisia asioita hoitaessani UFFin kolmen euron päiville ja mukaan lähti hattaranvaaleanpunainen neule. 

Herkkuvärit! Treffilaukuksi ristimäni käsilaukku vaatii päästä pastelliseen seuraan. Helmet kaulaan vain, niin hyvä tulee. (Seuraava ongelma lieneekin, etten omista pastellisävyisiä kenkiä. Taitaa olla ihan pakko metsästää moiset ennen lumien sulamista.)

Tiki-tiki, kesä tulee!

Ainakin melkein ja hitsi vie, ihan kohta. Maaliskuu! Yhtään en nyt ota huomioon sellaista seikkaa, että huomiseksi on luvattu -20°. Hyrrrr.

Kesän tullessa voi kaivaa kaapista ihanan piknik-laukun <3 Matilda halusi välttämättä osallistua esittelyyn.

Remmihän tuossa on ruma kuin mikä, olen kuumeisesti etsinyt oikean sävyisiä bambu- tai rottinkikahvoja, vielä ei ole kävellyt vastaan.

Tarkoitus oli esitellä samassa kuvassa myös fb-kirppikseltä viime vuonna löytynyttä aarretta, mutta karvatassu päätti toisin. Kävin keväällä helppimässä kaverin Juhannuslaituri-projektissa, siltä reissulta tämä:

(Ville Kankareen ottama kuva. Pahoittelen, että kuvanmuokkaustaitoni ovat olemattomat. Lienen myös laihtunut ihan hemmetisti tuosta, parin vaatekoon verran ainakin. )