Tärkeä asia.

Yksi kahdeksasta naisesta sairastuu rintasyöpään. Omassa lähipiirissäni asia on liiankin tuttu ja todennäköisyys sille, että itse sairastun jossain vaiheessa elämääni on suuri.

Roosa nauha-kampanja on Suomessa jo kymmenettä vuotta edistänyt rintasyövän tutkimusta ja hoitoa. Vuosittain vietetään kansallista "Pukeudu pinkkiin!"-päivää, tänä vuonna se osui toissapäivälle, perjantaille 12.10.2012. Omistamieni vaaleanpunaisten vaatekappaleiden määrä on laskettavissa yhden käden sormilla, mutta hiuskukkaset pelastivat tilanteen.

Rennosti.

Kissit kissit kissit. Matilda on nyt asunut meillä ihan hiukan vajaan vuoden, ilmeisesti neiti viihtyy mainiosti. Oliverin rauhallinen ja hiukan yksinäinenkin luonne korostuu melkoisesti, kun pikkumimmi juoksee täällä päin seiniä (kirjaimellisesti) ja varaa sylipaikan iltaisin sohvalla sekä nukkuu rintakehän päällä öisin.

Matildan 1-vuotisia juhlittiin 7.8.

ja Oliverin 2-vuotisia 8.9.

Saatiin työkaverilta lahjaksi superkiva aktivointilelu (ei ollut kuulemma äitinsä kissoille kelvannut, ihmettelen :D ), Matilda tykästyi heti (ja Oliverkin innostuu leikkimään silloin, kun Matilda ei ole näkemässä).

Ja kuten mikä tahansa muovikassi, käsilaukku, tuolin selkänoja ja kaiuttimen päällinen, myös lelunmutka kelpaa mainiosti lepopaikaksi.

Se, mitä meidän katit varmasti osaa, on rennosti ottaminen - paikasta riippumatta. Matildalla on myös hämmentävä tapa nukkua selällään.

Matilda on luonteeltaan niin dominoiva, että Oliverin leikkisyydestä on harmillisesti karannut osa (tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö nuo täällä kaksistaan säntäilisi päivittäin), leikki loppuu yleensä siihen, että Matilda tulee ja omii lelun.

Onneksi heijastuksia ei voi varastaa ♥

Syksy! Ihana pimeä kostea värikäs syksy!

Ihan sen kunniaksi lopetan vuoden hiljaiselon. Nyt alkuun täytyy sanoa, että olen ollut heinäkuusta lähtien vaatteidenostokiellossa, ainoastaan alusvaatteet, sukat ja talvisaappaat ovat sallittuja ostoksia. Sen lisäksi, että konkurssini on hiukan lieventynyt, olen myös ymmärtänyt omasta tyylistäni oleellisia seikkoja - ja että minulla on kaksi isoa vaatekaapillista ja vaatehuone täynnä rytkyjä (oikeasti, rytkyjä), joita en käytä, ole käyttänyt aiemmin, enkä tule käyttämään. Se, mikä Tampereelta puuttuu, on vakituinen (ja sisätiloissa oleva!) epäitsepalvelukirppis, ip-kirppuja täällä on kaksi per kaupunginosa, mutta ei toimistoaikaan työskentelevä ehdi siivoamaan paikkaa, lisäksi itse myydessä voi mukavasti antaa paljousalennusta ja ylipäätään tinkaaminen on molemmille osapuolille hyväksi.

Syksyisen tyylini kulmakivi on ihana UFFilta löytynyt takki, vyö on hukkunut aikojen saatossa, mutta äidiltä saatu (70-luvun) nahkavyö ajaa asiansa loistavasti. Takki oli todellinen löytö, olin pitkään etsinyt linjakasta ja ryhdikästä (ja naisellista!) viileämpien kelien takkia, pankkitilin saldokin kutistui mitättömällä 16 eurolla.

Etenkin viileämmillä keleillä kaulauhuivin virkaa toimittaa upea ja henkäyksenohut hartiahuivi, jonka uskomattoman taitava (ja rakas ♥ ) siskoni teki minulle aikanaan ylioppilaslahjaksi.

(kuva ei todellakaan tee oikeutta)

Rakastan vintage-kenkiä (kukapa ei?), mutta karu tosiasia on se, että nykyään keskikokoinen koipeni mahtuu harvoihin 40-60 -lukujen ihanuuksiin. Onneksi on Clarksit (joihin minulla ei ole varaa). Vaikka olenkin aikuinen ihminen, joka tulee toimeen omillaan, haluaa äiti silloin tällöin ilahduttaa tytärtään, viimeksi loppukesästä Helsingin reissulta toin kotiin kauniit, mukavat ja laadukkaat kävelykengät.

Myös ehdottomasti suosikkijuhlakenkäni ovat Clarksit, ihan itse maksetut vieläpä. (Kiitos Ellos ja -50% kalleimmasta tuotteesta). Harvemmin tykkään mokkakengistä, mutta näiden kanssa tein poikkeuksen - enkä ole katunut.

Niin - se ostolakko. En myönnä epäonnistuneeni (jaksaa pitäisi vielä joulukuun loppuun), mutta kuten hienoimmissakin dieeteissä, täytyy sallia pienet notkahdukset! Ja kun puhutaan pienistä, puhutaan kaksi euroa per pari maksaneista käsin virkatuista hansikkaista (kolmea väriä, kauniit yksityiskohdat) ja 4,50 euroa kappaleelta maksaneista 40-50 -lukujen lasisista helmistä. Kuvat eivät tee oikeutta, ehkä kaikkien aikojen löytöparhaimmistosta on kuitenkin kyse.

Se, mitä olen tajunnut, on ehkä jopa liian ilmeistä. Olen jo vuosia pyrkinyt kokoamaan puvustoni vintagesta ja reprosta (sekä laadukkaista uustuotantoa olevista perusvaatteista, neuleista ja hyvin leikatuista paitapuseroista), mutta jostain ihmeellisestä syystä olen laittanut satoja - ellen tuhansia euroja vuosien saatossa vaatteisiin, jotka ovat "ihan kivoja" tai käyttökelpoisina aluspaitana tai salilla. En tokikaan pidä vaatteen ikää itseisarvona, mutta useimmiten kauneimmat mallit ja tarpeeksi pitkät helmat eivät todellakaan löydy viereisestä tavaratalosta.

Onpas ihanaa olla nainen. Ensi kerralla kattien kuulumisia :)

Rauha on saapunut Kissalaan.

Perjantai!
Matilda kävi tänään eläinlääkärissä, haettiin rokotus ja mikrosiru. Olin varustautunut jyrkkään vastarintaan ja ehdottomaan kieltäytymiseen kantokopasta. Nostin kopan kaapista lattialle ja lähdin hakemaan keittiöstä herkkupalaa(uhkailu, kiristys ja lahjonta, toimii), mutta kas, tyttö olikin ihan itse kävellyt sisään.
Oven sulkeuduttua tosin alkoi kitinä ja ininä, Oliver oli ihmeissään, miten tuo uusi tyyppi nyt tuonne joutui häh.
Mimmi oli (melkein) reipas, rokotus onnistui melkein ekalla ja sirukin saatiin melkein helposti nahan alle. Kaikinpuolin terve tyttö myös(joskin sydänäänet kuuluivat heikosti kehräämisen alta).

Viikko sitten lauantaina, eli viikko Matildan saapumisen jälkeen, heräilin rauhassa ja jäin pennun kanssa köllimään. Mustasukkaisuudestaan toipunut Oliver hyppäsi mukaan ja mitäm, kävi pesemään tyttöä. Piti nipistää itteään, että olen oikeasti hereillä. VIIKKO. Pientä turpaanvetoa on tosin edelleen ilmassa, mutta ilman sähinää ja rääkynää, kai sitä leikiksi voi kutsua.

Oliver on kuin eri kissa nyt, kun on seuraa. Taisi säikähtää, kun Matilda lähti asunnosta ja ilahtui suunnattomasti, kun palattiin takaisin. Pääsin jälleen todistamaan hellää hetkeä.

MATILDA.

Se on pieni ja pehmoinen. Kehrää, kun katsookin kohti. (ja pitää öisin bileitä mun varpaideni kanssa)



Viime sunnuntaina tuli tyttö taloon, aloittivat Oliverin kanssa tutustuimisen toisiinsa juoksemalla sängyn alle ja murisemalla(en ollut koskaan ennen kuullut pojan murisevan.).
Hetken kuluttua tyttö rupesi tutkimaan uutta kotiaan, kiersi kaikki kolot ja nurkat ja hyllyt, Oliver seurasi tiukasti perässä, mutta ei mennyt lähelle.
Muutaman tunnin jälkeen uskaltautuivat vähän haistelemaan toisiaan, mutta. Pieni kakara päätti, että talossa on akkavalta ja säikytti pojan pahanpäiväisesti. Seuraavan kaksi päivää asuntoni oli painikehä, se sähinän ja murinan ja rääkymisen määrä(pari kertaa piti mamman puuttua, sen verran sydäntäsärkevää huutoa vuoroin kummastakin lähti.)

Tiistaina, kun menin suoraan töistä luennolle, kävi pidempi puoliskoni pitämässä kissoista huolta, olivat kuulemma nukkuneet vierekkäin(no, puolen metrin väli, mutta samalla sohvalla!). Rauha on saapunut kissalaan, lapsukaiset syövät toistensa lautasilta(välillä yht'aikaa samalta) ja käyttävät samaa hiekkalaatikkoa(laatikoita on toki kaksi, molemmat käyttävät vuorotellen molempia.)

Ihan pelkkä ajatuskin siitä, että on vauva talossa ja Oliverilla leikkiseuraa, saa minut täällä hykertelemään. Jee!



Mimmi on supertouhukas, ei meinaa malttaa mitenkään olla paikoillaan, kiire pois kuvasta.

Ahoy sailor! Halloween saa tulla.

Kone irtisanoi itsensä muutama viikko sitten, aie ahkerasta päivittelystä kuoli sinne, hops. Jos nyt yrittäisi uudelleen.

Koska syntymäpäiväni ajankohta, olen ollut Halloween -juhlissa viimeksi joskus ehkä yläkouluaikoina. Ensimmäinen marraskuuta sattuu keskelle viikkoa tänä vuonna, joten kyllä, Halloweenburleskit, täältä tullaan.

Käytiin viime viikonloppuna Helsingissä, krapulassa eksyttiin Cyberiin(ts. entiseen kotiini :D täytyy sanoa, Tampereella ikävoin kyseistä liikettä kovasti, vaikka on ihana NitroBabe ja vastapainoksi hevimpi Leather Heaven, kaipaan paikkaa, mihin eksyy vahingossa tylsistyneenä ja ostaa sata ihanaa tukkakukkaa ja kaulakorua ja ja ja.) ja löysin maailman söpöimmän seilorimekon, väärää kokoa Kampissa, mutta tunnelista löytyi täydellisesti istuva. Sopivasti asustetta ja valkoista kasvomaalia ja tadaa, sailorgirl from hell, jee!



Myös arjessa on pientä kivaa uutta, tänään Radiolta löytyi kolmella eurolla ihana uusi paita.


Kyllä tytön nyt kelpaa!

Oliver täytti vuosia, mamma osti uusia vaatteita.

Oliver täytti vajaa pari viikkoa sitten (080911) kokonaisen vuoden. Poika on niin, iso, etten kestä. Tippa linssissä katselen kuvia siitä, kun tuo tuli. Rakas iso poika.

Otettiin virallinen 1-vuotispotrettikin.


Me muutetaan taas, sain isomman ja edullisemman asunnon tuosta puolentoista korttelin päästä. Isompi asunto tarkoittaa sitä, että Oliver saa leikkikaverin. Lokakuun lopulla luovutusikäinen tyttökakara sai nimekseen Matilda, me ei malteta odottaa ♥


Uuteen kotiin löysin naamakirjan osto-myynti-palstalta myös kaksi uskomattoman kaunista nojatuolia,  hitto, niin nätit.



JA KAUHEASTI ON KAIKKEA UUTTA KIVAA VAATETTA. Siis ihan sikana.

Käytiin muutama viikko sitten Näsinpuistokirppiksellä, löysin viidellä eurolla ihan todella kivan arkimekon, jei! Kauluksessa uusi hiuskukka, jonka löysin Radiolta 25:llä sentillä.


Samalla reissulla mukaan tarttui superhalvalla(3,50€) myös kakkosvaihtoehto arkilaukulleni.


Puolisentoista viikkoa sitten järjestettiin YO-talolla toinen Tampereen Ofelia, sain kunnian olla ihastuttavan Cherisen mallina ja siitä palkkioksi syksyn harmautta vastaan taistelevan kauniin pillerin.
(Koristeena oli alunperin vain höyheniä ja pieni strassikoru, mutta paikan päältä ostin täydelliset kukkaset lisäksi, kyllä kelpaa keikuttaa.)


Ofeliasta tarttui mukaan myös toinen hattu, josta en muka saa nyt hyvää kuvaa, mutta samalta myyjältä ihanat korkokengät(muutamaa viikkoa aiemmin sama upea nainen myi Shop Ahoy!ssa minulle toisetkin kengät, niistä ehkä kuvaa myöhemmin.) ja kosolti optikko- ja suutarivinkkejä täältä.
Huomatkaa, Tamperelaista työtä ovat kaunottaret.


Cherisen vintage-tangosta tarttui mukaan myös ihana keltainen kauluspaita, joka asustaa tässä uutta ihanuutta. Joskus keväällä pengoin vanhempieni luona kangasvarastoa ja löysin harmillisen pienen pätkän vanhaa Vuokon verhoilukangasta, mutta kas, perjantaina oli tylsää, vahingossa siitä riitti täydellisesti korkeavyötäroiseen kynähameeseen.


Malli on täydellinen, suunnitelmissa on tehtailla perushameita useissa väreissä.
(Jotain hyötyä kesken jääneistä ompelijaopinnoista :D )Lempihameeni, musta ikivanha Seppälän kynähame, on kaksi kokoa liian iso ja todella kulahtanut nykyään, piankos minä sille korvaajan ompelen.

Kyllä nyt tytön kelpaa olla. Viikonloppuna tiedossa vanhojen lentokenttäläisten häät, lupaan esitellä kaunista mekkoani sit.