Syssy saa!

Räntää ja vettä ja kamalaa! Oikeasti aika ihanaa, kun saa kääriytyä neuleisiin ja juoda salaa rommitotia keskellä viikkoa. Tämä päivä näytti tältä:

 

Parasta: Saa käyttää twin-settejä! Oikeasti tämä vaaleanpunainen Pierre Cavallon second-hand -ihanuus on ainoani, mutta sitäkin kivampi. Helmiäisnapit ja kaikki. 

(Pin-Up Finland -viikonloppu Lahden Jenkkiautonäyttelyssä oli huikean ihana, sijoitusta ei varsinaisesti tullut, yleisöäänestyksen toiseksi kiritin 37 äänen erolla. Oma postauksensa siitä tulee luultavasti myöhemmin, jahka vähän kuvia saan :)

Kuinka siellä nautiskellaan syksystä?

Pussy C'Outure, Pin-up Finland 2013

Miten hurjan ihanaa ja jännittävää! Olen salaa haaveillut pin-up -mallin hommista ja kavereille joitakin näyöksiä tehnytkin tässä jokusen vuoden ajan. (Tarina ei kerro miksi olen himmaillut toteutuksen kanssa.) Viimein loppukesästä sovin valokuvaajaystäväni kanssa, että lokakuun puolivälissä otetaan iso kasa laadukkaita ja tyylikkäitä tyttökuvia ja pääsen sitten itse itseäni buustaamaan. Kävi niinkin ikävästi, että kuvaukset jouduttiin siirtämään, samana viikonloppuna kun kisataan Pin-up Finland 2013 -tittelistä.


Nyt sinä siellä, joka ilmeisesti ainakin vähäsen tykkäät minusta muutenkin, kun tätä luet, pyydän sinulta kolmea asiaa:

- mene tänne ja paina tykkää/like/gilla, näin annat minulle äänesi
- sitten paina tästä , rullaa jutun alareunaan, täppää "Pussy C'Outure" ja klikkaile "vastaa"

- äänestettyäsi voit (kannattaa) mennä tykkäämään FB-sivustani .


Kisalinkkien takaa ei näy lähikuvia, niitä voi käydä ihastelemassa täällä ja haastattelupätkävideo löytyy täältä.

Nyt muuten: JÄNNITTÄÄ.

Mikseivät he syö leivonnaisia?

Tämä tässä kuvassa näin, tämä on täydellinen juhlapuku. 50-luvun ateljeepuku, jakku ja tea-length -mittainen täyskellohelmainen leninki. Leninki itsessään on vieläpä pussisaumoin ommeltu, halutessaan sen voi kääntää ympäri, jolloin väritys on peilikuva.

Kuvan otti siskoni yhden parhaista ystävistäni häissä. Innostunut ilme kertoo siitä, että lautasella on uskomattoman herkullista kakkua ja kaikki ja rakkaus ja kaikki on ihanaa.

Päivän beige. (BEIGE, ihan oikeasti ja kyllä.)

Huoh. Otetaan vastaan:

- kunnollinen kokovartalopeili
- hyvin valaiseva kattovalaisin makkariin, kauneudesta plussaa

tai:

- valokuvaustaitoinen mies (tai saa se olla huono kameran kanssa, kuhan ny ois kiva ja komee)


Eli tämmönen superlaadukas peilikuva lempimekostani, joka löytyi keväällä kirppikseltä, kun äitin kanssa oltiin kollaamassa. Kotelopuku on sorsettia ja on ihana (ylläri). Puku oli täynnä nuppareita, edellinen omistaja oli leikannut vuorin irti(tosin ei kokonaan, loogista), helmaa oli lyhennetty ja hihansuissa oli käppyräksi kuivuneet turkispalat. Eräs ilta nappasin itseäni niskasta kiinni ja korjasin reiät, päästin helman takaisin säädylliseen polvet peittävään mittaan, irrotin turkikset ja ompelin vielä taskunsuun kiinni(vuorin mukana oli lähtenyt myös taskupussi). Ja näin meillä on täydellinen syksyinen kotelopuku, toimistolle erittäinkin sopiva.

 

(ai että vastaherännyt naama on ihana.)

Ihania asioita: 

Kellostani rikkoutui lukko joitakin viikkoja sitten ja se palautui huollosta viimein maanantaina. (Ei, en todellakaan osaa elää ilman.) Lauantaina aamulla tapahtuu melkoisen siistin asian ensiaskelet. Kerron ensi viikolla lisää, mutta siihen liittyy vahvasti unelmien toteutusta ja kauniita asioita sekä upeita naisia. Jes!

Kukkahattu(täti).

Viilenevät ilman tarkoittavat sitä, että käyttöön saa pitkän ja tukahduttavan kuuman odotuksen jälkeen hatut ja hansikkaat, joita ei kesäkuumalla ole voinut käyttää ja jotka toisaalta eivät tämän maan pakkasissa riitä edes nimellisiksi lämmittäjiksi. Nyt kuitenkin iloitsen kesäisestä juhlahatusta.

Viime aikoina olen saattanut valmiiksi useita(!) ikuisuusprojekteja ja tyhjentänyt ompelukaapista niitä kirppislöytöjä, joita "pitää vain vähän kaventaa" sekä korjannut repsottavia lempivaatteitani, olen melko ylpeä aikaansaavudestani. Uutta projektia ei saa aloittaa ennen kuin vanha on suoritettu loppuun (tämä on ihan uusi sääntö, josta aion pitää kiinni), joten seuraavaksi vuoron sai maaliskuussa (hups) aloitettu hattuprojekti. Rakastan "kukkaröykkiöhattuja" (loistava esimerkki tämä 60-luvun keltainen herkku) ja löytäessäni kirppikseltä 50 sentillä ison rasiallisen ilmeisesti jonkun häissä palvelleita sinisiä orkideoja, syntyi ajatun samoin tein.

Alkuun tarvittiin vanha (moneen kertaan uudelleenmuotoiltu ja hyvin palvellut) huopahattu ja rautalankaa sekä kangasta, tekstiililiimaa ja tokikin neulan ja lankaa.

Sadan haavan ja uudelleenmuotoilun ja melkoisen kiroilun jälkeen valmiina oli hattupohja, tähän olin aikeissa liimata kukat suoraan, mutta ennen ensimmäistä kolmannesta tajusin, että ei ehei, kukkia on aivan todella hemmetisti liian vähän. Tarkoitus oli keksiä jonkinlainen patenttiratkaisu jo aiemmin, mutta projekti jäikin unholaan muiden elämäasioiden tieltä.

Eilen kaivoin kangasvarastoistani vedenvihreää huntutylliä ja melko nopeasti hattu rupesi saamaan muotoaan muuallakin, kuin haaveissani.

Olisin varmaan jättänytkin hatun tällaiseksi, mutta koska epäonnisesti en malttanut aiemmin tarkistaa kukkien riittävyyttä, oli pintaan jäänyt rumat liimatahrat.

Alle laskostettu tylli mahdollisti kukkien asettelun harvempaan, tältä hän näyttää valmiina:

Ja tältä päässä:

Oliver!

Jätkänpätkäni, Oliver Perkele Mammanpoika, viettää tänään kolmivuotissyntymäpäiväänsä.
Virallinen potretti, olkaatten hyvä:

Lauantaileikkejä!

Heräilin tänään ennen seitsemää, join pienen pannullisen vastajauhettua kahvia ja mutustin illalla leivottua leipää (päällysenä tuoretta ananasta, nom). Aamuaurinkoa ihmetellessäni päätin, että tästä tulee hyvä päivä, näyttäisi tulleen :)

Leikkisiä ovat kattini kyllä, mutta useimmiten kyytiä saa lähinnä kaverin häntä tai tarrapapiljotti. Tänään on kuitenkin lelut kelvanneet harvinaisen hyvin. Matilda on täysin rakastunut viime jouluna lahjaksi saatuun Kong Kickeroohon (harvemmin kissanleluissa suosin merkkiuskollista välineurheilua, mutta tuo on oikeasti ihan maailman paras asia) ja Oliver hellii porkkanaa, jonka aikanaan hankin sinä päivänä, kun poika kotiutui, yli kaksi ja puoli vuotta siis kestänyt leikeissä!