Elämänmuutos, Manse ja uusi sinkkuelämä

HUH.
Sikana paljon asioita on tapahtunut tässä välillä nyt. Minä muutin Tampereelle unelmieni miehen ja kissani kanssa, saatiin uskomattoman upea 69 neliöinen kaksio aivan ydinkeskustasta, tyylikäs ja kaunis. Kahden viikon asumisen jälkeen kävi ilmi miehen olevan universumin suurin kusipää, patologinen valehtelija ja kleptomaani.

Mutta minä päätin selvitä, minä selviän. Sain töitä ja rahattomalle kesäkuulle toimeentulotuen, heinäkuussa saan jo palkkaakin. (Ja ihanin juttu, teen työkseni puhelimessä tapahtuvaa asiakaspalvelua, korvauskäsittelyä vakuutusyhtiössä, saan siis pukeutua miten haluan! Hyvästi mietinnät siitä kannattaako ostaa mekkoja, kun niitä ei voi kuitenkaan töissä käyttää tai siitä, ettei voi käyttää isoja koruja tai värikkäitä huiveja. Kuin hienoa!) Työjutuista ja normaalielämähommista lisää täällä, kunhan muistan päivittää.

Muttamutta. Lähtöasetelma on sama kuin silloin, kun tämän blogin perustin, Mirri, Oliver, sinkkuelämä ja asuminen kaksistaan maailman ihanimman kissan kanssa. (Eikä vieläkään mitään ratkaisua päivän asu -kuvien ottamisongelmaan :/ )

Mirripäivitys: Hieman ennen Tampereelle muuttoa pohdin, että haluaisin kovasti tehdä jotakin tukalleni, mutta musta on niin rakas väri ja kasvatus vaikeutuu, kun kokoajan napsii. Niinpä värjäsin otsatukkani punaiseksi, hiiop. 13. päivä perjantaina heitin miehen pellolle, seuraavana maanantaina kävin Nitrobabessa ostamassa punaista hiusväriä, kun oli kovin haalea otsatukka. Kas vain, kaikki punaiset värit oli loppu ja sattumalta osuin aletangolle. Siinä roikkui täydellisin ihanin kuppikakkumekko ikinä, ovh 89 €. Tuo viimeinen kappale ihanuutta sattui olemaan kokoa 38 ja alennuksessa hintaan 25 €. Olisiko sen muka sinne voinut jättää häh? Minä ansaistin sen lohdutuksen itselleni. Naamakuvassa näkyy siis hiusset(tosin sittemmin olen päällisen ja korvalliset värjännyt takaisin mustiksi, vain otsatukka on siis punainen) ja tuon ihanuuden miehusta ja kuosi. Nam.



Tämä finanssikriisi on tehnyt sen, ettei minulla ole ollut Tampereella varaa huollattaa kynsiäni, itkua tuhertaen olen viilannut pituuksia ja peittänyt kasvurajaa punaisella lakalla. Tänään kävi niin, että napsautin kaksi kynttä irti lattiaan, kun kuivailin itseäni suihkun jälkeen. Pakkohan se oli loputkin repiä irti, sydän särkyi, reilu kaksi ja puoli vuotta ollut akryylit kynsissä. Nyt vain toivon todella lujaa, että heinäkuussa palkasta jäisi niin paljon käteen, että voisin uudet käydä laitattamassa. (Miten hassua on, kun sormenpäät koskevat kaikkialle! Hullu tunne :D )

Voisin edelleen yrittää keksiä keinon ottaa päivän asu -kuvia, sillä voin vihdoin käyttää ihania mekkojani!
Nyt menen lakkaamaan tynkäkynsiäni, lupaan palata ajoissa astialle :)

Kesätukkaa ja kaikkea.

Niin siis juum. Viikko sitten ajoin niskan, se näyttää nyt tältä:

Meni puoltoista sormenleveyttä liian ylös ehkä kuitenkin, pitkä ja kapea kaulani näyttää nyt melko miehekkäältä. (Mutta jumanketale, meni hermo niskavilloihin :D )

Olin ihanan rakkaan Mian kanssa kaupungilla ja olisin halunnut Glitteriin ostamaan hörsellystilpehööriä, mutta kas, Ateneuminkujan liikkeen vuokrasoppari oli päättynyt, eikä ihanaa isoa kauppaa enää ollut. Päädyttiin hivenen yllättäen (harhar) Cybershoppiin, josta ostinkin tilpehöörin sijaan pinkkia hiusväriä, oho.
Nyt on sitten kesätukka, päältä se näyttää (parhaimmillaan, joskin tärähtäneenä) tältä:


Ja sitten ihan silleen poseeraten kevätmirri näyttää tältä:


Jännä hassu kiva juttu. Teki kauheasti mieli ostaa cyberistä uusi käsveska, mutta kuitenkin maltoin mieleni. Tällaista olen aika pitkään himoinnut:

(kuva cybershopin sivuilta)

Käytiin perjantaina Pohjalaisen kanssa katsomassa Tampereella asuntoja ja kierrettiin samalla aika monta kirpputoria. Radiokirppikselle mennessä pysähdyin melkeen ekalle pöydälle, käytännössä pelkkiä "mirjamivaatteita", harmillisesti vain sen kokoisia, että putoaisivat päältä. Oli tytöllä onneksi myynnissä myös kenkiä ja käsilaukkuja, edellä mainittu veska, joskin pin up -tyttökuosilla viidellä eurolla, cyberin ovh on tosiaan sen 29 €. Ja voi miten tyytyväinen olenkaan löydökseeni! Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi hankkia arkikokoinen toinen käsilaukku, käytössä oleva kun on siisti nahkainen ja laadukas ja klassinen, jotain rouheampaa olin vaille.

Kevät, kesä, jee! Kivat sortsit ja mekot ja haalarit ja kaikki pääsee kohta käyttöön. Ja ballerinakausi on jo korkattu! Parasta!

Pojan uudet vaatteet.

Oliver sai valjaat! Ihanat siniset!
(leopardikuvioisia ei ollut, onneksi näissä on timantteja)
Ollaan pidetty niitä päällä silloin tällöin, vähän jahdattu laserosoitintakin, jos vaikka poika oppisi liikkumaan noissa. Ihastuttavaa hoipertelua ilmassa, voi toista.
Sitten kun osataan liikkua valjaissa normaalisti, mennään ulos katsomaan lintuja. Kovasti niitä on ollut kiva vahdata keittiön ikkunasta nyt jo.

Niskasta kiinni - ilman niskavilloja.

Ajoin niskan. MINÄ.
Okei, Pohjalainen avusti rajaamisessa.

Huomenna voisin ottaa kivoja valokuvia uusista kivoista vaatteistani ja niskasta.
Voisin myös elvyttää tämän blogin.

Oliverkin on niin kovasti kasvanut, etten kestä. Sillä ei ole enää pallejakaan,
mamman pikku kastraattilaulaja.

Huomenna. Pakko luvata ääneen, muuten en muista.

Päivän asu OMG

Hah.
Luottovaatteet, lempihousut ja monta vuotta vanha neuletakki.
Näissä olo on fiksu ja melkein filmaattinen, tunnin päästä työhaastattelu valokuvausstudion ajanvarauskoordinaattoriksi. Näissä näytän itseltäni (ilman hametta mitä.)

Reipas poika, ihastunut tyttö

Käytiin eläinlääkärissä torstaina, tehosterokote ja kynsien leikkuu. Ihana lääkäri oli, jäi mammallekin hyvä fiilis. Oliver nukkui autossa menomatkalla ja oli käsittelyssä hipihiljaa, ei edes yrittänyt karata. (Kynsienleikkuun ehdittyä viimeiseen tassuun alkoi tosin tulla vastalausetta, mutta nätisti meni.) Lääkäri sanoi, että on mahdollista, että väsymys ja ruokahaluttomuus kestää viikonkin rokotuksen jälkeen, sanoisin että ei meillä :D Kotiin päästyä ruokakuppi tyhjeni ensimmäistä kertaa kokonaan kerralla ja tuntuu, että koko ajan on show päällä.

Vivien of Hollowayn hame tuli ihan parissa päivässä tilauksesta, se on rikkipiikkisen liian pieni, mutta vain sen verran, että kevään tavoitteeseen päästyä myös istuminen onnistuu.

Hassua. Olin eilen ensitreffeillä, likaisella tukalla, farkuissa ja nuhjuisessa neuletakissa. MINÄ. Kutsu iltakävelylle tuli puolen tunnin varoajalla. Täysin uusi ihminen, kiva kuin mikä. Nuojainen ulkomuotoni teki ilmeisesti vaikutuksen, jos torstaina sitten näyttäisi ihmiseltä. (Sain tekstiviestin, jossa kehuttiin kauniiksi. Voi tätä kiherryksen määrää.)

Mutta mitä mä laitan torstaina päälle.

Kaikki tänne mulle heti nyt.

Eikun en malttanutkaan.

Uskomattoman kaunis pitsinen 50-luvun coctailmekko odottaa minua vielä, mutta. Kampaajan varasin kahden viikon päähän(olin jo päättänyt, että värjäytän kahden kuukauden välein koska rahat, mutta aamulla en olisi oikein halua katsoa peiliin. Tänään edellisestä väristä olisi tasan kuukausi, väriväliksi tulee siis kuusi viikkoa.), hirmuisesti tekisi mieli skarppia polkkaa, mutta. Nyt nämä hiukset saa kiinni. Polkassa pysyy kiharatkin paremmin kuosissa, tosin. Haaveilen edelleen pitkistä hiuksista, äst apua mitä teen. On mulla tosin noita jatkopaloja, mutta ei se ole sama ei ei ei.
Onneksi on se kaksi viikkoa aikaa miettiä.

Vingutin luottokorttiani ensimmäistä kertaa nettikaupassa ulkomailla. Ihana Vivien of Holloway.



Reilu viikko luvattiin toimitusaikaa, jes. Hassua sinänsä, saksalaisessa kokojärjestelmässä vyötäröni ja lantioni ero on kaksi vaatekokoa, Vivien of Hollowayn vaatteet tehdään tiimalasivartalolle.
Hivenen tuo on ehkä syntisen punainen, mutta mustia kynähameita on monta.
Oikeastaan tarvitsisin mustan peruskellohameen. On yksi, mutta se on omituista polyesteriä ja siinä on kuminauhavyötärö, haluan oikealla vyötäröllä. Tekemällähän sellainen tulisi halvalla, peruspuuvillaa muutama metri ja näin mutta mutta mutta.

Tarvitsisin kyllä korolliset talvisaappaat. Ehdottomasti. Nyöreillä. Nahkaiset. Polvipituiset. Saa vinkata, jos jostain löytyy.