Winter blues.

Joko sanoin, että aurinko ja pakkanen ihanaa?

Vietin syksyn tosiaan vaatteidenostokiellossa, yllättäen ei juuri tehnyt tiukkaa. Kaikeksi maailman onneksi tuttu vintage-harrastaja päätti karsia 50- ja 60-lukua kaapistaan reilusti juurikin vuodenvaihteessa, kävin eilen räjäyttämässä budjettini ja kannoin kotiin valtavan kassillisen aarteita. Hattuja, kengät, pari laukkua, neuleen, leninkejä ja hameita, voi materia, rakkaani.

Kevään mittaan pääsee esille kaikki, tänään pukeudun ihanaan puuvillaiseen arkimekkoon, olen rakastunut.

Kattokaa nyt sitä. Herranjumala.

Päivän ilme.

Sinistä pakkaseen.

Maailman paras asia juuri nyt on talvi, lunta, pakkasta ja aurinkoa. Ilmeisesti ilo ei kestä kauaa, mutta aion nauttia valosta niin kauan kuin vain voin.

Tänään oli sininen päivä, sekä neule että hame ostettu UFFin tasarahapäiviltä muutama vuosi sitten.

Back in business.

Hiljaista on ollut, edellisen viikon virustauti muuttui rankaksi keuhkoputkentulehdukseksi, pyjamaeleganssissa ei ollut hurraamista, jaksamista ei riittänyt edes fiilistelyyn.

Päivän asu on tänään kerrostettu palapeli, rakastan tuota hihatonta valkoista neuletta. Samantyyppistä neulosta omistan 60-luvun alun laatikkomallisen neuletakin, tuo on luultavammin 70's, suora ja leveähkö pitkä malli, niskassa vetoketju. Maanantai ansaitsee ihanuuksia, henkkamaukan(!) vyö on yksi parhaista syksyn vaatteidenostokiellon lievittäjistä.

Saikkupäivän sonnustus.

Olen ollut tämän viikon mystisen taudin kourissa tehokkaasti sohvaan liimattuna. Tänään piti kuitenkin poistua lähikauppaa pidemmälle, tenttiin oli mentävä (etenkin, kun edellisen kerran jo skippasin moninaisista syistä). En omista verkkareita (enkä moisia julkisesti edes käyttäisi), rennot ja mukavat vaatteet tarkoittavat minulle leveitä helmoja. Meikittömänä olin liikkeellä, hame on ilmeisesti 90-luvulta, syksyiset värit sopivat tähän harmauteen loistavasti. 

Väriviikko.

Meillä toimistolla on tämä viikko vietetty väriviikkoa. Kaikille hauskaa yhteistä tekemistä.

Oma panostukseni tässä:



Maanantai, vihreä. 



Tiistai, punainen.



Keskiviikko, keltainen.

 

Torstai, sini-valkoinen.



Sanokaa minua tylsäksi, mutta muistaakseni tämä on työpaikka. Saatan ottaa itseni joskus liiankin vakavasti, mutta yllättävän hauskaa oli kaivaessa kaapeista mustia, valkoisia ja harmaita vaatekappaleita. Maanantain tummanharmaa twinsetti on itse asiassa uusi. Meillä on äitini kanssa hieno systeemi, hän ostaa klassisia perusvaatteita, joita ei jostain syystä käytä ja antaa ne sitten minulle.Torstain hame on peräisin äitini nuoruudesta 70-luvulta, ollut ilmeisesti melko pitkä, mutta lyhennetty lapsuudessani pienellä ihmisellä maata viistäväksi virpomisvaatteeksi, nykyään se on täydellinen polvipituus.

Otsatukka!

Eilen aamulla oli "hiukan" käynnistysvaikeuksia ja töihin lähtö tuntui hivenen hankalalta.

Pikapelastin aamuni otsatukalla, ainakaan vielä ei kaduta.

Lauantai, kellohelmat ja Lo-Lites.

Viikonloppuni on ollut aivan loistava, ihana ja rakas ystäväni tuli Kouvolasta viettämään luokseni viikonloppua, röhnötettiin, syötiin, juotiin, kriiseiltiin (ja ihasteltiin!) vaatteita, kikatettiin, räkätettiin ja syötiin.

Eilen soitti Lo-Lites viimeisessä Club Dynamitessa, ja voi, miten soittikin. Tanssin pääni irti, pyörähteylyä tapahtui ja paljon (ja ihan siitä syystä kuvia bändistä on pyöreä nolla). Olen viime aikoina jostain syystä pukeutunut paljon kynähameisiin, vaikka kellohameitakin löytyy kaapista useita (toistakymmentä kai), eilen pääsi tyllit käyttöön pitkästä aikaa.

Hame on UFFin tasarahapäivästä parin vuoden takaa, olikohan euron vai kaksi, käytännössä ilmainen joka tapauksessa. Kotiompelijan työtä, tarkkaa ja laadukasta, täyttä puuvillaa. Ihana.

 

Vielä pieni pala perjantailta, teema jatkui pinkkinä myös myöhäisiltaan: