Pieni pala joulua.

Minä olen jouluihminen, todella ja erittäin paljon. Minun jouluni on perhejuhla, yhtä lukuunottamatta olen viettänyt kaikki elämäni joulut oman perheeni kanssa. Tänäkin vuonna matkustin valtion rautateillä lapsuudenkotiini pyhiksi (kissit olivat hellässä huomassa, maailman paras eksäni kävi kahdesti päivässä ylensyöttämässä). Koska en vietä jouluja omassa kodissani, jää koristelut joko hyvin vähälle tai kokonaan pois, sen sijaan äitini koristelee suuren omakotitalomme kokonaan joka vuosi. Äidillä on hyvä maku, koristukset ovat hyvin pitkälti joko äidin lapsuudenkodista 50- ja 60-luvuilta, äidin itse tekemiä tai kotimaisia ihanuuksia, kuten Pentikiä.

 Äiti vietti lapsuutensa Lapissa ja tarina kertoo, että nämä olisivat olleet Muonion ensimmäiset sähkökynttilät. Isoisäni haki Ruotsin puolelta ja koko kylä kävi näitä ihmettelemässä. Kynttilät on ostettu ennen vuotta 1963 ja toimivat edelleen, käytössä joka vuosi.

 Tämän enkelin iästä minulla ei ole tietoa, mutta ehdottomasti rakkain joulukoristeemme, ilman tätä ei joulu tuntuisi samalta.

 Pieni pala äidin lapsuudenkotia...

... sulassa sovussa uuden Pentikin kanssa.