Prinsessalle arvoisensa keittiö.

Ostin "tosi halvalla" kesällä olohuoneen ruokailutilaan 60-luvun pöydän, joku oli ystävällisesti vetänyt alkuperäisen päälle tumman akryylilakan, mukavasti imeytynyt lohkeamien väleistä syvälle puuhun. Kahdeksan tunnin lähes tuloksettoman hiomakonetyön jälkeen totesin, että ei, en tule irrottamaan kaikkea ja lakkaamaan kirkkaalla uudelleen. Jokin aikaa sitten vaihdoin kahvipaketin ihanaan suureen ruokapöytään ja aloitin vanhan projektin maalaustyön, vaaleanpunainen kun on ihana asia. Tuolit saivan uuden värin jo kesällä, nyt on myös niihin sopiva pöytä. Melko pimeä keittiö on nyt hurjasti valoisampi (edellinen kirkkaanpunainen, toki sievä, pöytä teki tunkkaiseksi) ja pieni ruokaryhmä on nyt juurikin itseni näköinen.

(Sysiruma mikro muutti jo ennen joulua pöydän alle, kulkee näppärästi renkailla silloin (verrattain harvoin), kun sitä käytän. reilusti tilaa pöydällä, ei lainkaan huono asia.)

Keittiötä tehtaalla.

Kevätpäivään ja aurinkoon valikoitui jo aiemmin esitelty luomus, keittiöverhosta ommeltu. Vahingossa mätsäsin kengät aurinkolaseihin :D

Instagram-kuvan saatte, päivän hiuslaitekin siinä.

Kukkahattu(täti).

Viilenevät ilman tarkoittavat sitä, että käyttöön saa pitkän ja tukahduttavan kuuman odotuksen jälkeen hatut ja hansikkaat, joita ei kesäkuumalla ole voinut käyttää ja jotka toisaalta eivät tämän maan pakkasissa riitä edes nimellisiksi lämmittäjiksi. Nyt kuitenkin iloitsen kesäisestä juhlahatusta.

Viime aikoina olen saattanut valmiiksi useita(!) ikuisuusprojekteja ja tyhjentänyt ompelukaapista niitä kirppislöytöjä, joita "pitää vain vähän kaventaa" sekä korjannut repsottavia lempivaatteitani, olen melko ylpeä aikaansaavudestani. Uutta projektia ei saa aloittaa ennen kuin vanha on suoritettu loppuun (tämä on ihan uusi sääntö, josta aion pitää kiinni), joten seuraavaksi vuoron sai maaliskuussa (hups) aloitettu hattuprojekti. Rakastan "kukkaröykkiöhattuja" (loistava esimerkki tämä 60-luvun keltainen herkku) ja löytäessäni kirppikseltä 50 sentillä ison rasiallisen ilmeisesti jonkun häissä palvelleita sinisiä orkideoja, syntyi ajatun samoin tein.

Alkuun tarvittiin vanha (moneen kertaan uudelleenmuotoiltu ja hyvin palvellut) huopahattu ja rautalankaa sekä kangasta, tekstiililiimaa ja tokikin neulan ja lankaa.

Sadan haavan ja uudelleenmuotoilun ja melkoisen kiroilun jälkeen valmiina oli hattupohja, tähän olin aikeissa liimata kukat suoraan, mutta ennen ensimmäistä kolmannesta tajusin, että ei ehei, kukkia on aivan todella hemmetisti liian vähän. Tarkoitus oli keksiä jonkinlainen patenttiratkaisu jo aiemmin, mutta projekti jäikin unholaan muiden elämäasioiden tieltä.

Eilen kaivoin kangasvarastoistani vedenvihreää huntutylliä ja melko nopeasti hattu rupesi saamaan muotoaan muuallakin, kuin haaveissani.

Olisin varmaan jättänytkin hatun tällaiseksi, mutta koska epäonnisesti en malttanut aiemmin tarkistaa kukkien riittävyyttä, oli pintaan jäänyt rumat liimatahrat.

Alle laskostettu tylli mahdollisti kukkien asettelun harvempaan, tältä hän näyttää valmiina:

Ja tältä päässä:

VAATTEIDENOSTOKIELTO.

Sama tarina kuin vuosi sitten, rahaa kuluu ja kaapit ratkeaa liitoksistaan, mekkoa ja paitaa löytyy pienelle armeijalle. (Tällä kertaa erona se, että kaikki asuntoni kaapit ovat omassa käytössäni, vaatetta on siis ainakin kolmannes enemmän, kuin viime vuonna tähän aikaan.)

Tarvitsen juhlapuvun, kauniisti istuvan ja upean vintageihanuuden, muu on "tarvetta" (no joo, arkimekko hakusessa, mutta omat taidot (ja hermot!) riittävät mainiosti, kankaatkin on ostettu kolmeen eri mekkoon jo aikaa sitten). Tästä vuodenvaihteeseen siis: Jos uuden vaatteen haluan, teen sen itse (paitsi se juhlapuku, toim huom.), alusvaatteet lasketaan pois tästä (ja käsilaukut ja kengät).
Viime vuonnahan tämä sujui upeasti ja tyylini jalostui entisestään, odotan tekevän hyvää nytkin.

Julkisesti kerrottu, enää ei voi perääntyä.

Itse tekemisestä tulikin mieleeni täysin unohtunut asia: toimistokesämekko! Ostin fb-kirppikseltä i-h-a-n-a-n keittiöverhon leninkikankaaksi keväällä ja muutin sen puvuksi. Upea kuosi ansaitsi mielestäni yksinkertaisen mallin, olen melkoisen tyytyväinen.

Helma ulottuu hiukan polven alle, kynämallinen. (Kuva keväällä otettu jo)

Halloween.

Tunnin päästä lähtö burleskibileisiin. Lienen hiukan seonnut, olen ollut lähes lähtövalmiina jo parin tunnin ajan. Hattu näytti tänään pikkuisen liian vaisulta, joten lisäsin "vähän" tylliä. Nyt olen tyytyväinen, näyttää huomattavasti juhlavammalta.

Kenkien ja laukun valinta tuntui erityisen vaikealta tänään ja otan riskin todella kapeilla ja todella korkeilla koroilla. Kengät on ostettu aikanaan Garagelandista ylioppilasjuhliin ja laukku on vintagea, kirppislöytö.

Loppu asusta koostuu mustasta kynähameesta ja äidiltä saadusta Sandin paitapuserosta, jossa on kaunis 50's-henkinen leikkaus.

Tein itse ja säästin!

Huomenna on ihanan Olivia Rougen järjestämä Horror & Tease Show, eli halloweenburleskit. Pukeutumisteema olisi toki ehkä enemmän zombie-henkinen, mutta koska päätin lähteä niin myöhään, jäi hämähäkinverkot ja tekoveret hankkimatta. Koska Halloweeniin liittyy myös sadonkorjuu, tein itselleni omenahatun.

Hattuharso on vintagea, tässä ei ehkä näy, mutta liukuvärjättyä vedenvihreästä kermanvaaleaan. Hattupohja on aikanaan henkkamaukalta ostetusta hatusta (josta harso on käytetty aikapäivää sitten toiseen hattuun) ja omenanoksat Tiimarista (hiuskoristemekka, superhalpoja koristeoksia).