maanantai 26. marraskuuta 2012

Kissit lähettää terveisiä.



On nuo vähän ihmeissään siitä, että lempiköllötyspaikat on lähteny ja sänkyynkään ei mahdu kuin yksi kissa kerrallaan(no, jos minut lasketaan, niin kaksi). Mutta uusi sohva tulee, oppii ne sitäkin arvostamaan. Matilda ehkä vähän kaipaa "isiä", mutta ainahan erotilanteessa lapset on vähän pihalla, eikös?







Muuttaminen tais olla odotettua rankempaa, yksi nukahti pahvilaatikolle ja toinen keittiön pöydälle.



UUDET LASIT.

Kauheesti ois kaikkia kissajuttuja ja uusia laukkuja (kyllä, monikossa), mutta sanonpahan tähän väliin vaan: oon rakastunut laseihini. Täysiä.


tiistai 13. marraskuuta 2012

Muista pysähtyä.

Olen tunnettu siitä, että toteutan sanontaa "Nopeat liikkeet on näyttäviä." elämässäni välillä liiankin kanssa. Tuo hätiköinti on kostautunut mitä karuimmilla tavoilla sekä antanut upeita kokemuksia. Elämässäni viimeisen vuoden aikana tapahtuneet asiat ovat uskomattoman ihania, mutta liian luja vauhti johti siihen, että jatkossa minun ei tarvitse kysyä keneltäkään minkälaisen pöytäryhmän voin ostaa keittiöön. Minun keittiööni, ei meidän.

Meidän äidillä on tapana syntymäpäivinä sponsoroida lapsiaan. Vaikka osa rahoista melkein väistämättä (ainakin minun taloudenpidollani) menee elämiseen, halusin myös jotakin pysyvää. Vanha rannekelloni (oi, Armani) on valittu huolella vuosia sitten, jolloin olin vielä hukassa tyylini kanssa ja iso tekijä valinnassa taisi olla merkki. Vanha kelloni on iso ja ehkä hiukan kömpelö, eikä sana kaunis nyt ole ihan ensimmäinen mieleen tuleva. Nyt päätin panostaa ajattomaan klassikkoon (ei niinkään rahallisesti, vaan huolellisella valinnalla ja kotimaisella (sekä sveitsiläisellä) laadulla).

Jo pelkästään kaunis rasia saa hymyilemään. Ihanin asia ihanissa asioissa on se, että ne pakataan useimmiten kauniisti.

Siro, kaunis, naisellinen ja klassinen. Kuin koru. Huomatkaa huonosti kuvassa näkyvä turvaketju ♥

Ja se tärkein asia, eli kaiverrus. (Pun intended.) Tämä muistutus auttanee jokaisella elämän osa-alueella.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Syntymäpäiviä ja muovikassikissoja.

Täytin vuosia 1.11. ja asiaa juhlittiin asianmukaisin menoin eilen. Jotain bileiden onnistuneisuudesta kertonee se, että heräilin sohvalta puoli kuuden aikaan. Juhlaeleganssistani ei ole kuvatodisteita (ehkä eniten siksi, että olin juhlinut edellisenkin illan), mutta kaikesta muusta sen sijaan kyllä.

Olen hiljattain innostunut sokerileipomuksista. En ole koskaan ollut erityisen hyvä pikkutarkkuutta vaativissa askarteluissa, olen enemmänkin suurten linjojen ihminen. Jostain kumman syystä haaveilen kuitenkin tekeväni joku päivä vielä käsin kaiken marsipaaniruusuista jääveistoksiin.
Valkoisesta kuorrutteesta, lakritsatoffeista ja punaisista huulista ("seuraavan päivän tiloissa" kädet täristen) tein itselleni asiaankuuluvan kakun.


Syntymäpäivään kuuluu oleellisesti tietenkin lahjat, joita taisin saada tänä vuonna ihan tosi paljon ja ihan tosi ihania.
Liikutuin kyyneliin, kun postiluukusta putosi hienonhieno pingviini, jonka 2-vuotias kummipoikani oli äitinsä avustuksella askarrellut minulle. Hymyilyttää vieläkin, kun vain vilkaisenkin tuota. On se ihana. ♥


Entiseltä mieheltäni sain lahjaksi Oy G.W. Sohlberg Ab eli GWS:n peltipurkin (iso ja loistavassa kunnossa, joskin Matilda ystävällisesti kolhi kantta) ja tietämättään loi hirviön. Olen päättänyt tiukasti, etten lähde peltipurkkikeräilyyn mukaan, sillä se on pitkä ja kallis tie. (Sanna Annukan joulukahvipurkki on löytynyt hyllystä toki julkaisustaan lähtien, mutta sitä ei lasketa.) Nyt kuitenkin on yksi (no, kaksi), lisää tarvitaan ehdottomasti.


Kun kaverini(se, keneltä suurin osa aarteistani on peräisin) kuuli, että peltipurkkipirulle on annettu pikkusormi, kokoelmani karttui hyvinkin pian uskomattoman kauniilla englantilaisella tee(?)purkilla.

Kyseisen purkin lisäksi karttui myös laukkukokoelmani sievällä monikäyttöisellä kassilla.


Muista paketeista paljastui muun muassa ihana Sorja-kaava..
..ja söpö Aaman pussukka.


Blogin kuvauksessakin puhun aamukahvista kauniissa kupeissa. Aamukahvimukina toimii ISO Taika-muki (vetoisuus 4dl, aamu lähtee hyvin käyntiin), muuten yleensä Siirtolapuutarha. (Jauhan ehkä astiamaustani joskus lisää, saattaa mennä hetki kertoessa.) Kaveri on Iittalalla töissä ja tupareissaan ihastelin Arabian Kotikaupunki-sarjan Kortteli-kuosia. Hihkaisin ääneen kun paketista paljastui tämä ihanuus.
Vieraita täällä oli paljon ja sikana, minua muistettiin monin erilaisin tavoin (mm. maito ja vessapaperi tulivat tosi tarpeeseen ♥ absinttiin en uskalla koskea ehkä vähään aikaan) ja voin vain olla onnellinen siitä, miten hirveän kivoja ihmisiä tunnen. Ja nämä hirveän kivat ihmiset tuntevat minut.


Niin - ne muovikassikissat. On ihan täysin normaalia, että Matilda löytyy milloin mistäkin, muovikassista, itseään kolme kertaa pienemmästä pahvilaatikosta, käsilaukuista, kylpyammeen alta... you name it. Tämä on meillä päivittäinen näky:

Oliver on rauhallisempi ja järkevämpi luonne, en muista kertaakaan, että poika olisi esimerkiksi rikkonut jotain "leikkiessään" tai että tarvitsisi häätää paikoista, joihin ei kissalla ole asiaa. Tullessani töistä kotiin torstaina tyhjensin kauppakassit keittiössä ja tulin istumaan koneelle Matilda sylissäni. Keittiöstä kuului pahanteon ääniä ja hämmentyneenä (ja kaukaa viisaana kameran kanssa) menin asiaa ihmettelemään. Oliver on ryhtynyt tekemään Matilda-asioita. Oh noes.
(Voi miten osuvaa, kuvan numero kameralta siirrettäessä oli 666.)


Nyt muuten väsyttää. Ja paljon.
Näihin kuviin ja tunnelmiin siis.