Pastelleja.

Huolimatta melkoisesta määrästä pakkasasteita ja ajoittaisista lumimyrskyistä, kesä todellakin lähenee. On aika ihanaa herätä sälekaihtimien välistä silmiin paistavaan aurinkoon. (Joskin lenssu varmaan talttuisi helpommin, jos ei heräisi sairaslomalla ennen aamukahdeksaa.)

Vauhkosin lempeiden värien ilmaantumisesta kaappiini tuossa hiljan ja nyt näyttää pahasti siltä, että linjaus jatkuu. Eksyin eilen pakollisia asioita hoitaessani UFFin kolmen euron päiville ja mukaan lähti hattaranvaaleanpunainen neule. 

Herkkuvärit! Treffilaukuksi ristimäni käsilaukku vaatii päästä pastelliseen seuraan. Helmet kaulaan vain, niin hyvä tulee. (Seuraava ongelma lieneekin, etten omista pastellisävyisiä kenkiä. Taitaa olla ihan pakko metsästää moiset ennen lumien sulamista.)

Tiki-tiki, kesä tulee!

Ainakin melkein ja hitsi vie, ihan kohta. Maaliskuu! Yhtään en nyt ota huomioon sellaista seikkaa, että huomiseksi on luvattu -20°. Hyrrrr.

Kesän tullessa voi kaivaa kaapista ihanan piknik-laukun <3 Matilda halusi välttämättä osallistua esittelyyn.

Remmihän tuossa on ruma kuin mikä, olen kuumeisesti etsinyt oikean sävyisiä bambu- tai rottinkikahvoja, vielä ei ole kävellyt vastaan.

Tarkoitus oli esitellä samassa kuvassa myös fb-kirppikseltä viime vuonna löytynyttä aarretta, mutta karvatassu päätti toisin. Kävin keväällä helppimässä kaverin Juhannuslaituri-projektissa, siltä reissulta tämä:

(Ville Kankareen ottama kuva. Pahoittelen, että kuvanmuokkaustaitoni ovat olemattomat. Lienen myös laihtunut ihan hemmetisti tuosta, parin vaatekoon verran ainakin. )

Rokisti ruskeaa - mitä?

Elämä on heitellyt tätä kissatätiä nyt vähän turhankin kanssa, blogihommat on saaneet tehdä tilaa mm. selviytymiselle. (Huono selitys, kuvaaminen ja kirjoittaminenhan ovat ihan parhaita selviytymiskeinoja.)

Sanon: MUSTA HIUSVÄRI. Olette ehkä joskus kuullutkin sen olevan myrkkyä? Allergisoiduin fenyleenidiamiinille jo vuosia sitten, tyhmänä ja vastuuttomana olen kuitenkin jatkanut myrkkyjen käyttöä - kyypakkausten ja erinäisten kortisonivoiteiden avustuksella. Ei, en suosittele, kyllä, idioottimaista. Pahimmillaanhan reaktio on ollut tukoittain tippuvia hiuksia ja kauttaaltaan märkivää päänahkaa, pienimmilläänkin uskomatonta turvotusta ja kutinaa sekä hilsettä, hyi. Kokeilin viime kesänä miltä "oma väri" näyttäisi, enkä ihan vakuuttunut, kuitenkin lumikkilook on sitä ominta minua.

Festarieleganssia Nummirockista eli juhannukselta 2012, ihan kivahan tuo, mutta. Ei nyt oteta huomioon ilmettä eikä lievää humaltumisen kaltaista olotilaa. Septumkin sai lähteä jo marras-joulukuun taitteessa.

Viimeisin värjäyskerta kaupan myrkkyväreillä on ollut syyskuussa, siis viitisen kuukautta sitten. Tällä välin olen kokeillut jos jonkinlaista kasviväriä (ja jo nuorempana kokeiltu indigo on pannassa, sinivihreähän se on) ja tullut siihen tulokseen, että tavoitearvona tummanruskea lienee ihan ok. Kasvivärit ovat siitä kivoja, että haluttu tummuusaste tulee parhaimmillaan vasta ties kuinka monen värjäyskerran jälkeen, eli hyvästi tasainen väri, tervetuloa ei-niin-pahannäköinen juurikasvu. Terapiablogin kuvia katsoessa olen huomannut, että kyllä se mustaksi muuttuu ajan kanssa (viimeisimmät kolme värjäyskertaa indigoa ja tavallista punaista hennaa 1/1 suhteella), mutta. En tiedä johtuuko hiusväristä vai olenko vain pehmentynyt päästäni, mutta vajaan vuoden aikana garderobiini on ilmaantunut murrettuja sävyjä, pastelliväreja ja - herranjumala - ruskeaa. Rokimpi puna-musta on saanut rinnalleen ja melkeinpä tilalleen rauhaa ja pehmeyttä, kummallista, sano.

Kaverikuvassa tämän vuoden käytetyimmät laukut, kaikki Radiokirppikseltä ja kaikki rus-kei-ta. Huikean halpoja löytöjä isoa vaaleaa lukuunottamatta, mutta sekin lähti kohtuuhintaan ja kyllä, oli pakko saada. Ennen tunnustin vain mustan olemassaolon, mitä tuli laukkuihin ja kenkiin, maailmani on avartunut.


Melkein harmittaa tuo festarikuva jo nyt, sen kunniaksi edustavampi otos tähän loppuun:

Halloween.

Tunnin päästä lähtö burleskibileisiin. Lienen hiukan seonnut, olen ollut lähes lähtövalmiina jo parin tunnin ajan. Hattu näytti tänään pikkuisen liian vaisulta, joten lisäsin "vähän" tylliä. Nyt olen tyytyväinen, näyttää huomattavasti juhlavammalta.

Kenkien ja laukun valinta tuntui erityisen vaikealta tänään ja otan riskin todella kapeilla ja todella korkeilla koroilla. Kengät on ostettu aikanaan Garagelandista ylioppilasjuhliin ja laukku on vintagea, kirppislöytö.

Loppu asusta koostuu mustasta kynähameesta ja äidiltä saadusta Sandin paitapuserosta, jossa on kaunis 50's-henkinen leikkaus.