Keittiötä tehtaalla.

Kevätpäivään ja aurinkoon valikoitui jo aiemmin esitelty luomus, keittiöverhosta ommeltu. Vahingossa mätsäsin kengät aurinkolaseihin :D

Instagram-kuvan saatte, päivän hiuslaitekin siinä.

Muistoesineitä ja kevätpäivää helmet kaulassa.

Hipitihei, elossa, edelleen. Taukoa on ollut, alkuvuodesta olin kuukauden tehokkaasti sohvaan juurtuneena, viimeaikaisista en ole jostain syystä saanut tekstiä aikaiseksi.

Tein pari yötä sitten viimein valmiiksi yhteenvedon viimevuotisesta peilikuvablogista, se löytyy täältä.

Kauheasti kaikkea postauksen arvoista on tapahtunut (kuvat kuitenki fiksulla tallessa!), mutta aloitan tauon jälkeen silti tuoreimmalla. Helsinkiin jääneistä ystävistäni läheisin sai pienen suloisen poikalapsen yhdeksän viikkoa sitten, tänään pidettiin ihana nimenantojuhla. Mainitsin jo tammikuussa aarrekasseista, joita kannoin erään huippumahtavan vintage-eläjän luota, mukana oli jokaisen naisen luottovaate (jota en jostain ihmeen syystä ole muutamaan vuoteen omistanut), pikkumusta.

Kevätaurinko ja +7°c.

Olen näköjään unohtanut silittää puvun laukusta purkamisen jälkeen, eikä helmakaan tule tästä kulmasta esille parhaimmillaan. Kaunis hiukan tulppaanimallinen on. Puku on hiukan iso vyötäröltä ja lantiolta, tarkoitus on ennen seuraavaa tarvetta jatkaa vyötärön kapeinta kohtaa ihan hiukan alemmas ja kaventaa sekä vyötäröä että lantiolta. Jalassa on klassisimmista klassisimmat mustat nahka-avokkaat, suippokärkiset ja melko piikkikorkoiset tamperelaisvalmisteiset Desiree Luxukset.

Päivän naamataulu.

Päivän hiusväkerrys.

Ihana pieni ja minä.

Ihana pieni ihanan äitinsä kanssa.

Nimiäisiä varten tosiaan täytyi (sai) matkustaa etelään, tällä kertaa päätin jo etukäteen, etten edes yritä käydä Helsingissä hälsaamassa kaikkia mahdollisia, vaan keskityn juhliin (joissa toki oli kavereita ja ystäviä läsnä) ja äitiin. Äiti on nimittäin paras. Jostain syystä rouvan vaatekaapista lähtee mukaani aina jotakin, tällä kertaa neljä hihatonta valkoista kauluspaitaa, parhaita kesätoimistovaatteita. (Kuvatodistetta sitten joskus päivän asuina :) Isä toi joitakin vuosia sitten matkoiltaan liikekumppanin tervehdyksenä (tai jotakin sinne päin) äidille bootsikärkiset Max Maran nahkaiset nilkkurit, nahkapohjat ja kaikki, pehmeät ja loistava lesti. Ihme ja kumma, niitä on tähän päivään mennessä käytetty kerran (kuulemma liian korkea korko, en ymmärrä), kantalaput kuitenkin vaihdatettu tehdaskopsuista kunnollisiin, popot säilytetty oikein pölyltä suojattuna ja pimeässä. Huomenna nuo täydellisyydet muuttavat Tampereelle. (Samoin kuin pikkumusta, on kaapistani puuttunut myös ruskeat kengät (laukkuja kuitenkin n. sata), nyt on ongelma korjattu, ainakin kesään asti.)

Pahoitteluni kököstä instagram-kuvasta.

Sokerit säästetään tietysti pohjalle. Äitini äiti on lähtenyt muille korukaupoille jo 80-luvun alussa, en siis koskaan päässyt tapaamaan. Sain tänään itselleni kaksi hänen rintaneulaansa, toinen ilmeisesti Kalevala Korun (ajoitus ja suunnittelija hakusessa, sähköpostia kuvineen on heille laitettu) ja toinen (melkoisella leimojentuijottelulla ja googlettelulla selvitetty) Elis Kaupin 1961 suunnittelema hopeinen kaunotar. (Tähän väliin leimoista tietoutta, jos joku päätyy tänne koruista tietoa etsien. Pitoisuusleima 813H, käytössä 1895-1972, nimileimana alasin eli Kupittaan Kulta 1945-1997. Tekijän nimileima on sen verran suttuinen, että luulin ensin tekijäksi Raimo O. Wänniä, mutta tarkempi tiedonhaku paljasti erehdyksen ja kertoi tarkan vuosiluvun.) On jotenkin ihanaa, että minulla on isoäidin koruja (sain 20-vuotislahjaksi juhlakorusettinsä, ilmeisesti Kupittaan Kullan myös, 60-lukulaisia. Kuvia varmasti joskus, nyt olen väärässä kaupungissa esitelläkseni.), tavallaan on jonkinlainen yhteys ihmiseen, jolta olen saanut muun muassa nimeni.

Elis Kauppi, Kupittaan Kulta, 1961

Vielä kokoomakuva, jossa näkyy tuo pronssisolkikin:

Otsatukka!

Eilen aamulla oli "hiukan" käynnistysvaikeuksia ja töihin lähtö tuntui hivenen hankalalta.

Pikapelastin aamuni otsatukalla, ainakaan vielä ei kaduta.

Soutaa huopaa, entten tentten.

Mää sitten osaan yllättää, hiukset on olleet kaksi päivää... MUSTAT. Hienosti osui päivitystauolle tuo punainen kausi. Ihana punainen, voimakas, tumma, vahva punainen. Huomiotaherättävän punainen, jopa hieman rietas punainen. Muttakun, muttakun en minä. Jos punaisesta jotain hyötyä haluaa löytää, niin kahdella indigo-läjäyksellä sai pikimustan lopputuloksen:

Tuossa ensimmäisen erän jälkeen, kolme tuntia oli muta päässä.

Neljä tuntia lisää pari päivää myöhemmin ja tadaa! (Tämä jälempihän on päivän kuva, projekti yli puolen välin jo.)

Tätä fenyleenidiamiiniallergiaongelmaa on puitu ja puitu useassa yhteydessä useamman eri ihmisen kanssa ja nyt voin rehellisesti viimein sanoa, että kyllä, indigo on mainio apu ja tähän minä nyt sitten jään (kuultu ennenki juujuu). Vaalentaessahan tuo vihertyy, eikä lähde lainkaan pois, että varovasti sitten.


Ostin tänään kesäfarkut! Fidasta kuudella eurolla muutaman tuuman liian lyhyet, mutta täydellisesti istuvat Leviksen 501:t. Loppukevennykseksi pyllyherutusta:

Amalia ja Onerva.

Ihan ensimmäiseksi sanon: en tue enkä kannata turkistarhausta. Olen ollut vuodesta 2001 kasvissyöjä enkä hyväksy turhaa tappamista. (Kyllä, käytän uutta nahkaa, lihateollisuuden sivutuotetta.) On suurempi synti heittää hyväkuntoinen vintage-turkis pois, kuin käyttää sitä.


Olen jo pidempään haaveillut kettupuuhkasta, jostain syystä olen kuitenkin kirppiksillä jättänyt hyväkuntoisetkin hyllyyn. Alkuviikosta vierailin ystäväni luona korjauttamassa lohjennutta kynttäni (kyllä, kriisi, eksistentiaalinen kriisi) ja ihan vallan vahingossa sovittelin samalla kiertoon lähdossä olleita puuhkia, hups, molemmat lähtivät mukaan.

 Kaulassa savupiippumallinen Onerva ja käsivarrella roikkuu Amalia. Molemmat ovat päättömiä yksilöitä, siitä huolimatta (vai juurikin sen vuoksi?) ihastuttavia kumpainenkin. Huomionarvoista on ehdottomasti tuo puuteroimishuone, jossa peilaan, ihanaa tilpehööriä!


Tarkkasilmäinen huomaa, että allekirjoittaneen hiukset ovat vaalentuneet sitten kuitenkin, vaikka aiemmin toisin lähes vannoinkin. Tiedättekö mitä tapahtuu, kun vaalentaa indigolla paikkailtua kauppamustaa, jossa on melkoinen juurikasvu?

Tri-colori. Juuri on todella vaalea (kuvassa ei (onneksi) niin kovin erotu), vaikka yritin olla vaalentamatta sitä, seuraavaksi nelisen senttiä indigonsinistä ja loppu perinteistä värinpoisto-oranssia. Namnamnam. Pari viikkoa jos jaksaisi tätä katsella, niin voi ruveta paikkailemaan. Lopputulos on yllätys, en itsekään tiedä, että mitä haluan. Jotain raikasta ja kesäistä kuitenkin.

Tärkeä asia.

Yksi kahdeksasta naisesta sairastuu rintasyöpään. Omassa lähipiirissäni asia on liiankin tuttu ja todennäköisyys sille, että itse sairastun jossain vaiheessa elämääni on suuri.

Roosa nauha-kampanja on Suomessa jo kymmenettä vuotta edistänyt rintasyövän tutkimusta ja hoitoa. Vuosittain vietetään kansallista "Pukeudu pinkkiin!"-päivää, tänä vuonna se osui toissapäivälle, perjantaille 12.10.2012. Omistamieni vaaleanpunaisten vaatekappaleiden määrä on laskettavissa yhden käden sormilla, mutta hiuskukkaset pelastivat tilanteen.

Elämänmuutos, Manse ja uusi sinkkuelämä

HUH.
Sikana paljon asioita on tapahtunut tässä välillä nyt. Minä muutin Tampereelle unelmieni miehen ja kissani kanssa, saatiin uskomattoman upea 69 neliöinen kaksio aivan ydinkeskustasta, tyylikäs ja kaunis. Kahden viikon asumisen jälkeen kävi ilmi miehen olevan universumin suurin kusipää, patologinen valehtelija ja kleptomaani.

Mutta minä päätin selvitä, minä selviän. Sain töitä ja rahattomalle kesäkuulle toimeentulotuen, heinäkuussa saan jo palkkaakin. (Ja ihanin juttu, teen työkseni puhelimessä tapahtuvaa asiakaspalvelua, korvauskäsittelyä vakuutusyhtiössä, saan siis pukeutua miten haluan! Hyvästi mietinnät siitä kannattaako ostaa mekkoja, kun niitä ei voi kuitenkaan töissä käyttää tai siitä, ettei voi käyttää isoja koruja tai värikkäitä huiveja. Kuin hienoa!) Työjutuista ja normaalielämähommista lisää täällä, kunhan muistan päivittää.

Muttamutta. Lähtöasetelma on sama kuin silloin, kun tämän blogin perustin, Mirri, Oliver, sinkkuelämä ja asuminen kaksistaan maailman ihanimman kissan kanssa. (Eikä vieläkään mitään ratkaisua päivän asu -kuvien ottamisongelmaan :/ )

Mirripäivitys: Hieman ennen Tampereelle muuttoa pohdin, että haluaisin kovasti tehdä jotakin tukalleni, mutta musta on niin rakas väri ja kasvatus vaikeutuu, kun kokoajan napsii. Niinpä värjäsin otsatukkani punaiseksi, hiiop. 13. päivä perjantaina heitin miehen pellolle, seuraavana maanantaina kävin Nitrobabessa ostamassa punaista hiusväriä, kun oli kovin haalea otsatukka. Kas vain, kaikki punaiset värit oli loppu ja sattumalta osuin aletangolle. Siinä roikkui täydellisin ihanin kuppikakkumekko ikinä, ovh 89 €. Tuo viimeinen kappale ihanuutta sattui olemaan kokoa 38 ja alennuksessa hintaan 25 €. Olisiko sen muka sinne voinut jättää häh? Minä ansaistin sen lohdutuksen itselleni. Naamakuvassa näkyy siis hiusset(tosin sittemmin olen päällisen ja korvalliset värjännyt takaisin mustiksi, vain otsatukka on siis punainen) ja tuon ihanuuden miehusta ja kuosi. Nam.



Tämä finanssikriisi on tehnyt sen, ettei minulla ole ollut Tampereella varaa huollattaa kynsiäni, itkua tuhertaen olen viilannut pituuksia ja peittänyt kasvurajaa punaisella lakalla. Tänään kävi niin, että napsautin kaksi kynttä irti lattiaan, kun kuivailin itseäni suihkun jälkeen. Pakkohan se oli loputkin repiä irti, sydän särkyi, reilu kaksi ja puoli vuotta ollut akryylit kynsissä. Nyt vain toivon todella lujaa, että heinäkuussa palkasta jäisi niin paljon käteen, että voisin uudet käydä laitattamassa. (Miten hassua on, kun sormenpäät koskevat kaikkialle! Hullu tunne :D )

Voisin edelleen yrittää keksiä keinon ottaa päivän asu -kuvia, sillä voin vihdoin käyttää ihania mekkojani!
Nyt menen lakkaamaan tynkäkynsiäni, lupaan palata ajoissa astialle :)

Kesätukkaa ja kaikkea.

Niin siis juum. Viikko sitten ajoin niskan, se näyttää nyt tältä:

Meni puoltoista sormenleveyttä liian ylös ehkä kuitenkin, pitkä ja kapea kaulani näyttää nyt melko miehekkäältä. (Mutta jumanketale, meni hermo niskavilloihin :D )

Olin ihanan rakkaan Mian kanssa kaupungilla ja olisin halunnut Glitteriin ostamaan hörsellystilpehööriä, mutta kas, Ateneuminkujan liikkeen vuokrasoppari oli päättynyt, eikä ihanaa isoa kauppaa enää ollut. Päädyttiin hivenen yllättäen (harhar) Cybershoppiin, josta ostinkin tilpehöörin sijaan pinkkia hiusväriä, oho.
Nyt on sitten kesätukka, päältä se näyttää (parhaimmillaan, joskin tärähtäneenä) tältä:


Ja sitten ihan silleen poseeraten kevätmirri näyttää tältä:


Jännä hassu kiva juttu. Teki kauheasti mieli ostaa cyberistä uusi käsveska, mutta kuitenkin maltoin mieleni. Tällaista olen aika pitkään himoinnut:

(kuva cybershopin sivuilta)

Käytiin perjantaina Pohjalaisen kanssa katsomassa Tampereella asuntoja ja kierrettiin samalla aika monta kirpputoria. Radiokirppikselle mennessä pysähdyin melkeen ekalle pöydälle, käytännössä pelkkiä "mirjamivaatteita", harmillisesti vain sen kokoisia, että putoaisivat päältä. Oli tytöllä onneksi myynnissä myös kenkiä ja käsilaukkuja, edellä mainittu veska, joskin pin up -tyttökuosilla viidellä eurolla, cyberin ovh on tosiaan sen 29 €. Ja voi miten tyytyväinen olenkaan löydökseeni! Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi hankkia arkikokoinen toinen käsilaukku, käytössä oleva kun on siisti nahkainen ja laadukas ja klassinen, jotain rouheampaa olin vaille.

Kevät, kesä, jee! Kivat sortsit ja mekot ja haalarit ja kaikki pääsee kohta käyttöön. Ja ballerinakausi on jo korkattu! Parasta!