Winter blues.

Joko sanoin, että aurinko ja pakkanen ihanaa?

Vietin syksyn tosiaan vaatteidenostokiellossa, yllättäen ei juuri tehnyt tiukkaa. Kaikeksi maailman onneksi tuttu vintage-harrastaja päätti karsia 50- ja 60-lukua kaapistaan reilusti juurikin vuodenvaihteessa, kävin eilen räjäyttämässä budjettini ja kannoin kotiin valtavan kassillisen aarteita. Hattuja, kengät, pari laukkua, neuleen, leninkejä ja hameita, voi materia, rakkaani.

Kevään mittaan pääsee esille kaikki, tänään pukeudun ihanaan puuvillaiseen arkimekkoon, olen rakastunut.

Kattokaa nyt sitä. Herranjumala.

Päivän ilme.

Sinistä pakkaseen.

Maailman paras asia juuri nyt on talvi, lunta, pakkasta ja aurinkoa. Ilmeisesti ilo ei kestä kauaa, mutta aion nauttia valosta niin kauan kuin vain voin.

Tänään oli sininen päivä, sekä neule että hame ostettu UFFin tasarahapäiviltä muutama vuosi sitten.

Saikkupäivän sonnustus.

Olen ollut tämän viikon mystisen taudin kourissa tehokkaasti sohvaan liimattuna. Tänään piti kuitenkin poistua lähikauppaa pidemmälle, tenttiin oli mentävä (etenkin, kun edellisen kerran jo skippasin moninaisista syistä). En omista verkkareita (enkä moisia julkisesti edes käyttäisi), rennot ja mukavat vaatteet tarkoittavat minulle leveitä helmoja. Meikittömänä olin liikkeellä, hame on ilmeisesti 90-luvulta, syksyiset värit sopivat tähän harmauteen loistavasti. 

Lauantai, kellohelmat ja Lo-Lites.

Viikonloppuni on ollut aivan loistava, ihana ja rakas ystäväni tuli Kouvolasta viettämään luokseni viikonloppua, röhnötettiin, syötiin, juotiin, kriiseiltiin (ja ihasteltiin!) vaatteita, kikatettiin, räkätettiin ja syötiin.

Eilen soitti Lo-Lites viimeisessä Club Dynamitessa, ja voi, miten soittikin. Tanssin pääni irti, pyörähteylyä tapahtui ja paljon (ja ihan siitä syystä kuvia bändistä on pyöreä nolla). Olen viime aikoina jostain syystä pukeutunut paljon kynähameisiin, vaikka kellohameitakin löytyy kaapista useita (toistakymmentä kai), eilen pääsi tyllit käyttöön pitkästä aikaa.

Hame on UFFin tasarahapäivästä parin vuoden takaa, olikohan euron vai kaksi, käytännössä ilmainen joka tapauksessa. Kotiompelijan työtä, tarkkaa ja laadukasta, täyttä puuvillaa. Ihana.

 

Vielä pieni pala perjantailta, teema jatkui pinkkinä myös myöhäisiltaan:

Päivän luottovaatteet.

Aamu oli niin hyinen, että edellisessä esitelty takki oli otettava käyttöön, ihana on! Tässä hiukan parempi kuva. Napit siirsin takaisin paikalleen ja kaivoin vyön kaapista. Neule on kirppislöytö, yksi luottovaatteistani. Tyylilleni uskollisesti kulkukortti on ripustettu tuohon helminauhaan, sininen kangasnyöri oli hiukan ruma. Hiukan.

(Toimiston naisten pukuhuoneen valo on hyvä, mutta tuo peilikuviin tuleva tausta on sellainen, että on pakko melkein pyytää anteeksi. Kovasti pähkäilen parempaa keinoa päivän asujen kuvaamiseen, mallinuken päällä on hiukan tylsä eikä kotoani löydy hyvää valoa näin pimeään aikaan jalustan kanssa ottamiseen.)

We love Furminator! And pretty dresses!

UU. Mia, ihana rakas Mia, suositteli tuota ihmevempelettä, jolla saa kuumissaan olevan kissaraukan irtonaisen aluskarvan irti, kuitenkaan päällikarvaa vahingoittamatta. Ja mamman sohva ja vaatteetkin kiittävät. Uskomaton vehje.

Kuvassa on yhden hellän vetäisyn tulos, mitäm. Oliver myöskin rakastaa tuota, välillä tuntuu, että poika puskee mieluummin furminaattoria kuin minun kättäni. Kymmenen minuutin harjaamisen jälkeen kehräys kuuluu naapuriin ja lattialla on tiivis valkosipulin kokoinen karvakasa.


Oliver voi muutenkin mainiosti, kuten sanottua, sylikissa se on. Tuolla samalla reissulla, jolloin Mia suositti furminatoria, saatiin ihan kuvatodisteita siitä, että kissani ei kynsi minua kuoliaaksi sylissä. Edellisessä aiheeseen liittyvässä postauksessa sanoin, ettei viihdy sylissä, nyt tuntuu, ettei mikään muu kelpaakaan. Töistä palatessa meillä on rituaali: pojalle ruokaa, parvekkeen ovi auki, viisi minuuttia lintujen vahtimista ja kymmenen minuuttia sylipaijausta. Sitten vasta saan esim itse syödä :D Mutta mitäpä minä en tuon pienen ihmeeni takia tekisi.

Katsokaa nyt mikä JÄTKÄ, vonkale, rakas. (Rakas Mia tosiaan otti todisteet.)

Täytyy myöntää, kesä Pohjalaisen jälkeen on mennyt juhliessa, totaalisen juhliessa. Karaokea aamusta iltaan, noin suunnilleen. Juhliminen on parasta, maailman parasta. Tuska-festivaaleilta käteen jäi: mystinen narikkalappu, martinilasi, Martinin(ruotsalainen rock'n'roll-mies) puhelinnumero, rikkinäinen lempimekko ja hurjat määrät loistavia muistoja. Nyt on tosin pakko olla jonkin aikaa ihan nätisti, sillä rahat on loppu ja maksa huutaa leipää.

Tänään on ensimmäinen lauantai pitkiin pitkiin aikoihin, kun minulla ei ole krapulaa, melkein hävettää myöntää. Mutta juum, olinkin kipeänä melkein koko viikon.
Nyt istun junassa matkalla Vantaalle, pienen ihanan sievän rakkaan kummityttöni 2-vuotissyntymäpäiville. Ostin sille mekon, maailman söpöimmän mekon. Olen ehkä aiemminkin maininnut rakastavani Nitro-Babea, nyt rakastan entistä enemmän. Pian on Mirrin kullalla tällainen:



Kuolen tähän söpöyden määrään! 104-senttinen hämismekko, diner-mallisena vielä ♥
Kummi itse on pukeutunut saman firman diner-mekkoon myös:

Antakaa anteeksi hölmö ilme :D Kaulassa äidin Kiinasta tuomat vaaleanpunaiset helmet, chic.

Seuraavaksi voisin opetella blogaamaan ahkerammin, ennen saatoin postata kahdesti päivässä. Hopsansaa. Ja niin paljon nättejä mekkoja kuvaamatta on vielä!

Päivän asu OMG

Hah.
Luottovaatteet, lempihousut ja monta vuotta vanha neuletakki.
Näissä olo on fiksu ja melkein filmaattinen, tunnin päästä työhaastattelu valokuvausstudion ajanvarauskoordinaattoriksi. Näissä näytän itseltäni (ilman hametta mitä.)