Halloween.

Tunnin päästä lähtö burleskibileisiin. Lienen hiukan seonnut, olen ollut lähes lähtövalmiina jo parin tunnin ajan. Hattu näytti tänään pikkuisen liian vaisulta, joten lisäsin "vähän" tylliä. Nyt olen tyytyväinen, näyttää huomattavasti juhlavammalta.

Kenkien ja laukun valinta tuntui erityisen vaikealta tänään ja otan riskin todella kapeilla ja todella korkeilla koroilla. Kengät on ostettu aikanaan Garagelandista ylioppilasjuhliin ja laukku on vintagea, kirppislöytö.

Loppu asusta koostuu mustasta kynähameesta ja äidiltä saadusta Sandin paitapuserosta, jossa on kaunis 50's-henkinen leikkaus.

Tein itse ja säästin!

Huomenna on ihanan Olivia Rougen järjestämä Horror & Tease Show, eli halloweenburleskit. Pukeutumisteema olisi toki ehkä enemmän zombie-henkinen, mutta koska päätin lähteä niin myöhään, jäi hämähäkinverkot ja tekoveret hankkimatta. Koska Halloweeniin liittyy myös sadonkorjuu, tein itselleni omenahatun.

Hattuharso on vintagea, tässä ei ehkä näy, mutta liukuvärjättyä vedenvihreästä kermanvaaleaan. Hattupohja on aikanaan henkkamaukalta ostetusta hatusta (josta harso on käytetty aikapäivää sitten toiseen hattuun) ja omenanoksat Tiimarista (hiuskoristemekka, superhalpoja koristeoksia).

Blogin ulkoasu on remontissa, ei kannata ihmetellä, jos hassuja asioita tapahtuu :)

Lempiasioita.

Ostin tänään Tarulta (seikkailee jo aiemmissa päivityksissä ihmisenä, jolta mulla on tapana ostaa paljon asioita) meille eteiseen uuden valaisimen. Edellinenkin (söpö pieni punainen) on samaa reittiä meille muuttanut, mutta valaisuteho ei pimeällä käytävällä riittänyt. Uusi lamppu on i h a n a, siitä tuli hetkessä yksi lempisisustuselementeistäni.

Huomatkaa sievä tiikkihattu.

Lamppua kuvatessani innostuin ikuistamaan iloksenne myös pari muuta tärkeää asiaa. Sain pidemmältä puoliskoltani viime vuonna syntymäpäivälahjaksi vanhan Philipsin putkiradion, toimivuutta ei ole uskallettu kokeilla, mutta koristeena komea.

Radion päällä veljeltäni ensimmäiseen omaan kotiini tuparilahjaksi saatu Marilyn-taulu, joka etsii edelleen paikkaansa (nyt jo neljännessä asunnossa).

Olohuonetta meillä valvoo kirjahyllyn päällä Sinikka, jonka ostin vuosia sitten maalaishuutokaupasta, jossa olin kassanhoitajana. Naista ei saisi koskaan kyllä kuvata alhaalta, mutta Sinikka antanee anteeksi. Sävy on luonnossa hiukan pehmeämpi ja enemmän sammaleenvihreä.

Uusi ruokailuryhmä!

Oi ja voi, luojalle kiitos facebookin retro- ja vintage-kirppiksistä. Ostettiin viime keväänä kaverilta baaripöytä ja tuolit keittiöön, kun miehen mukana asuntoon tuli kunnollinen ruokapöytä olohuoneeseen (meidän olkkari on ISO ja ruokapöytä istuu paikalleen mainiosti). Ideana hirveän hyvä, mutta kun laskutilaa ei ennestäänkään ollut, niin orastava sokerileipuriharrasteeni ei ole oikein ottanut tulta alleen, kun mitään ei keittiössä mahdu tekemään. Tänään ostettiin retrokirppikseltä ihana (täypuinen) ilmeisesti 60's ruokailuryhmä 50 (viidelläkymmenellä) eurolla. En meinaa housuissani pysyä, niin innoissani olen. Keittiön väritys on muuten puna-valko-harmaa (ja rumat 70-luvun ruskeat kaapit), tuolien vihreys raikastaa mukavasti. Kissatkin hyväksyy.

Ryppyiset verhot voi jättää huomiotta.

Vaikka Oliver yleensä tykkää mun koruistani, ei jostain syystä simpukkahelminauha kelvannut. Kaunis kissa ♥

Tärkeä asia.

Yksi kahdeksasta naisesta sairastuu rintasyöpään. Omassa lähipiirissäni asia on liiankin tuttu ja todennäköisyys sille, että itse sairastun jossain vaiheessa elämääni on suuri.

Roosa nauha-kampanja on Suomessa jo kymmenettä vuotta edistänyt rintasyövän tutkimusta ja hoitoa. Vuosittain vietetään kansallista "Pukeudu pinkkiin!"-päivää, tänä vuonna se osui toissapäivälle, perjantaille 12.10.2012. Omistamieni vaaleanpunaisten vaatekappaleiden määrä on laskettavissa yhden käden sormilla, mutta hiuskukkaset pelastivat tilanteen.

Rennosti.

Kissit kissit kissit. Matilda on nyt asunut meillä ihan hiukan vajaan vuoden, ilmeisesti neiti viihtyy mainiosti. Oliverin rauhallinen ja hiukan yksinäinenkin luonne korostuu melkoisesti, kun pikkumimmi juoksee täällä päin seiniä (kirjaimellisesti) ja varaa sylipaikan iltaisin sohvalla sekä nukkuu rintakehän päällä öisin.

Matildan 1-vuotisia juhlittiin 7.8.

ja Oliverin 2-vuotisia 8.9.

Saatiin työkaverilta lahjaksi superkiva aktivointilelu (ei ollut kuulemma äitinsä kissoille kelvannut, ihmettelen :D ), Matilda tykästyi heti (ja Oliverkin innostuu leikkimään silloin, kun Matilda ei ole näkemässä).

Ja kuten mikä tahansa muovikassi, käsilaukku, tuolin selkänoja ja kaiuttimen päällinen, myös lelunmutka kelpaa mainiosti lepopaikaksi.

Se, mitä meidän katit varmasti osaa, on rennosti ottaminen - paikasta riippumatta. Matildalla on myös hämmentävä tapa nukkua selällään.

Matilda on luonteeltaan niin dominoiva, että Oliverin leikkisyydestä on harmillisesti karannut osa (tämä ei tosin tarkoita sitä, etteikö nuo täällä kaksistaan säntäilisi päivittäin), leikki loppuu yleensä siihen, että Matilda tulee ja omii lelun.

Onneksi heijastuksia ei voi varastaa ♥

Syksy! Ihana pimeä kostea värikäs syksy!

Ihan sen kunniaksi lopetan vuoden hiljaiselon. Nyt alkuun täytyy sanoa, että olen ollut heinäkuusta lähtien vaatteidenostokiellossa, ainoastaan alusvaatteet, sukat ja talvisaappaat ovat sallittuja ostoksia. Sen lisäksi, että konkurssini on hiukan lieventynyt, olen myös ymmärtänyt omasta tyylistäni oleellisia seikkoja - ja että minulla on kaksi isoa vaatekaapillista ja vaatehuone täynnä rytkyjä (oikeasti, rytkyjä), joita en käytä, ole käyttänyt aiemmin, enkä tule käyttämään. Se, mikä Tampereelta puuttuu, on vakituinen (ja sisätiloissa oleva!) epäitsepalvelukirppis, ip-kirppuja täällä on kaksi per kaupunginosa, mutta ei toimistoaikaan työskentelevä ehdi siivoamaan paikkaa, lisäksi itse myydessä voi mukavasti antaa paljousalennusta ja ylipäätään tinkaaminen on molemmille osapuolille hyväksi.

Syksyisen tyylini kulmakivi on ihana UFFilta löytynyt takki, vyö on hukkunut aikojen saatossa, mutta äidiltä saatu (70-luvun) nahkavyö ajaa asiansa loistavasti. Takki oli todellinen löytö, olin pitkään etsinyt linjakasta ja ryhdikästä (ja naisellista!) viileämpien kelien takkia, pankkitilin saldokin kutistui mitättömällä 16 eurolla.

Etenkin viileämmillä keleillä kaulauhuivin virkaa toimittaa upea ja henkäyksenohut hartiahuivi, jonka uskomattoman taitava (ja rakas ♥ ) siskoni teki minulle aikanaan ylioppilaslahjaksi.

(kuva ei todellakaan tee oikeutta)

Rakastan vintage-kenkiä (kukapa ei?), mutta karu tosiasia on se, että nykyään keskikokoinen koipeni mahtuu harvoihin 40-60 -lukujen ihanuuksiin. Onneksi on Clarksit (joihin minulla ei ole varaa). Vaikka olenkin aikuinen ihminen, joka tulee toimeen omillaan, haluaa äiti silloin tällöin ilahduttaa tytärtään, viimeksi loppukesästä Helsingin reissulta toin kotiin kauniit, mukavat ja laadukkaat kävelykengät.

Myös ehdottomasti suosikkijuhlakenkäni ovat Clarksit, ihan itse maksetut vieläpä. (Kiitos Ellos ja -50% kalleimmasta tuotteesta). Harvemmin tykkään mokkakengistä, mutta näiden kanssa tein poikkeuksen - enkä ole katunut.

Niin - se ostolakko. En myönnä epäonnistuneeni (jaksaa pitäisi vielä joulukuun loppuun), mutta kuten hienoimmissakin dieeteissä, täytyy sallia pienet notkahdukset! Ja kun puhutaan pienistä, puhutaan kaksi euroa per pari maksaneista käsin virkatuista hansikkaista (kolmea väriä, kauniit yksityiskohdat) ja 4,50 euroa kappaleelta maksaneista 40-50 -lukujen lasisista helmistä. Kuvat eivät tee oikeutta, ehkä kaikkien aikojen löytöparhaimmistosta on kuitenkin kyse.

Se, mitä olen tajunnut, on ehkä jopa liian ilmeistä. Olen jo vuosia pyrkinyt kokoamaan puvustoni vintagesta ja reprosta (sekä laadukkaista uustuotantoa olevista perusvaatteista, neuleista ja hyvin leikatuista paitapuseroista), mutta jostain ihmeellisestä syystä olen laittanut satoja - ellen tuhansia euroja vuosien saatossa vaatteisiin, jotka ovat "ihan kivoja" tai käyttökelpoisina aluspaitana tai salilla. En tokikaan pidä vaatteen ikää itseisarvona, mutta useimmiten kauneimmat mallit ja tarpeeksi pitkät helmat eivät todellakaan löydy viereisestä tavaratalosta.

Onpas ihanaa olla nainen. Ensi kerralla kattien kuulumisia :)