Keittiötä tehtaalla.

Kevätpäivään ja aurinkoon valikoitui jo aiemmin esitelty luomus, keittiöverhosta ommeltu. Vahingossa mätsäsin kengät aurinkolaseihin :D

Instagram-kuvan saatte, päivän hiuslaitekin siinä.

Muistoesineitä ja kevätpäivää helmet kaulassa.

Hipitihei, elossa, edelleen. Taukoa on ollut, alkuvuodesta olin kuukauden tehokkaasti sohvaan juurtuneena, viimeaikaisista en ole jostain syystä saanut tekstiä aikaiseksi.

Tein pari yötä sitten viimein valmiiksi yhteenvedon viimevuotisesta peilikuvablogista, se löytyy täältä.

Kauheasti kaikkea postauksen arvoista on tapahtunut (kuvat kuitenki fiksulla tallessa!), mutta aloitan tauon jälkeen silti tuoreimmalla. Helsinkiin jääneistä ystävistäni läheisin sai pienen suloisen poikalapsen yhdeksän viikkoa sitten, tänään pidettiin ihana nimenantojuhla. Mainitsin jo tammikuussa aarrekasseista, joita kannoin erään huippumahtavan vintage-eläjän luota, mukana oli jokaisen naisen luottovaate (jota en jostain ihmeen syystä ole muutamaan vuoteen omistanut), pikkumusta.

Kevätaurinko ja +7°c.

Olen näköjään unohtanut silittää puvun laukusta purkamisen jälkeen, eikä helmakaan tule tästä kulmasta esille parhaimmillaan. Kaunis hiukan tulppaanimallinen on. Puku on hiukan iso vyötäröltä ja lantiolta, tarkoitus on ennen seuraavaa tarvetta jatkaa vyötärön kapeinta kohtaa ihan hiukan alemmas ja kaventaa sekä vyötäröä että lantiolta. Jalassa on klassisimmista klassisimmat mustat nahka-avokkaat, suippokärkiset ja melko piikkikorkoiset tamperelaisvalmisteiset Desiree Luxukset.

Päivän naamataulu.

Päivän hiusväkerrys.

Ihana pieni ja minä.

Ihana pieni ihanan äitinsä kanssa.

Nimiäisiä varten tosiaan täytyi (sai) matkustaa etelään, tällä kertaa päätin jo etukäteen, etten edes yritä käydä Helsingissä hälsaamassa kaikkia mahdollisia, vaan keskityn juhliin (joissa toki oli kavereita ja ystäviä läsnä) ja äitiin. Äiti on nimittäin paras. Jostain syystä rouvan vaatekaapista lähtee mukaani aina jotakin, tällä kertaa neljä hihatonta valkoista kauluspaitaa, parhaita kesätoimistovaatteita. (Kuvatodistetta sitten joskus päivän asuina :) Isä toi joitakin vuosia sitten matkoiltaan liikekumppanin tervehdyksenä (tai jotakin sinne päin) äidille bootsikärkiset Max Maran nahkaiset nilkkurit, nahkapohjat ja kaikki, pehmeät ja loistava lesti. Ihme ja kumma, niitä on tähän päivään mennessä käytetty kerran (kuulemma liian korkea korko, en ymmärrä), kantalaput kuitenkin vaihdatettu tehdaskopsuista kunnollisiin, popot säilytetty oikein pölyltä suojattuna ja pimeässä. Huomenna nuo täydellisyydet muuttavat Tampereelle. (Samoin kuin pikkumusta, on kaapistani puuttunut myös ruskeat kengät (laukkuja kuitenkin n. sata), nyt on ongelma korjattu, ainakin kesään asti.)

Pahoitteluni kököstä instagram-kuvasta.

Sokerit säästetään tietysti pohjalle. Äitini äiti on lähtenyt muille korukaupoille jo 80-luvun alussa, en siis koskaan päässyt tapaamaan. Sain tänään itselleni kaksi hänen rintaneulaansa, toinen ilmeisesti Kalevala Korun (ajoitus ja suunnittelija hakusessa, sähköpostia kuvineen on heille laitettu) ja toinen (melkoisella leimojentuijottelulla ja googlettelulla selvitetty) Elis Kaupin 1961 suunnittelema hopeinen kaunotar. (Tähän väliin leimoista tietoutta, jos joku päätyy tänne koruista tietoa etsien. Pitoisuusleima 813H, käytössä 1895-1972, nimileimana alasin eli Kupittaan Kulta 1945-1997. Tekijän nimileima on sen verran suttuinen, että luulin ensin tekijäksi Raimo O. Wänniä, mutta tarkempi tiedonhaku paljasti erehdyksen ja kertoi tarkan vuosiluvun.) On jotenkin ihanaa, että minulla on isoäidin koruja (sain 20-vuotislahjaksi juhlakorusettinsä, ilmeisesti Kupittaan Kullan myös, 60-lukulaisia. Kuvia varmasti joskus, nyt olen väärässä kaupungissa esitelläkseni.), tavallaan on jonkinlainen yhteys ihmiseen, jolta olen saanut muun muassa nimeni.

Elis Kauppi, Kupittaan Kulta, 1961

Vielä kokoomakuva, jossa näkyy tuo pronssisolkikin:

VAATTEIDENOSTOKIELTO.

Sama tarina kuin vuosi sitten, rahaa kuluu ja kaapit ratkeaa liitoksistaan, mekkoa ja paitaa löytyy pienelle armeijalle. (Tällä kertaa erona se, että kaikki asuntoni kaapit ovat omassa käytössäni, vaatetta on siis ainakin kolmannes enemmän, kuin viime vuonna tähän aikaan.)

Tarvitsen juhlapuvun, kauniisti istuvan ja upean vintageihanuuden, muu on "tarvetta" (no joo, arkimekko hakusessa, mutta omat taidot (ja hermot!) riittävät mainiosti, kankaatkin on ostettu kolmeen eri mekkoon jo aikaa sitten). Tästä vuodenvaihteeseen siis: Jos uuden vaatteen haluan, teen sen itse (paitsi se juhlapuku, toim huom.), alusvaatteet lasketaan pois tästä (ja käsilaukut ja kengät).
Viime vuonnahan tämä sujui upeasti ja tyylini jalostui entisestään, odotan tekevän hyvää nytkin.

Julkisesti kerrottu, enää ei voi perääntyä.

Itse tekemisestä tulikin mieleeni täysin unohtunut asia: toimistokesämekko! Ostin fb-kirppikseltä i-h-a-n-a-n keittiöverhon leninkikankaaksi keväällä ja muutin sen puvuksi. Upea kuosi ansaitsi mielestäni yksinkertaisen mallin, olen melkoisen tyytyväinen.

Helma ulottuu hiukan polven alle, kynämallinen. (Kuva keväällä otettu jo)

Farkkupäivän popottimet.

En tiedä olenko maininnut, mutta en juurikaan omista housuja (kahdet), hame päällä ihan joka säällä kyllä. (Talvisin kellohame parilla puuvilla-alushameella ja villahousuilla vuorattuna on ihan oikeasti se lämpimin vaatevaihtoehto.) Joskus kuitenkin on farkkupäivä, esimerkiksi tänään. Kävin muutama viikko sitten kollaamassa ihanan Cherisen kotikirppistä ja mukaan lähti muun muassa housukelpoiset kengät, tänään on virallisesti kevät (plus-asteita!) ja lounaalle lähtiessä sain uudet herkut jalkaan.

Päivän asu!

Äitini täytti männäviikolla kuusikymmentä ja juhlan kunniaksi syötiin "vähän" paremmin vanhempieni luona etelässä. Kerrankin kunnon kokovartalopeili käytössä ja tadaa: Päivän asu!

Vaaleanpunaiset helmet Kiinantuliainen (joskin kotimaassa solmittu uudelleen), vyö uustuotantoa, mekko omaa tuotantoa ja neule vintagea.

Asun kanssa uusimmat kenkäni, 40-luvun lopun tolppakorot. Ihanat, mukavat, tukevat.

Halloween.

Tunnin päästä lähtö burleskibileisiin. Lienen hiukan seonnut, olen ollut lähes lähtövalmiina jo parin tunnin ajan. Hattu näytti tänään pikkuisen liian vaisulta, joten lisäsin "vähän" tylliä. Nyt olen tyytyväinen, näyttää huomattavasti juhlavammalta.

Kenkien ja laukun valinta tuntui erityisen vaikealta tänään ja otan riskin todella kapeilla ja todella korkeilla koroilla. Kengät on ostettu aikanaan Garagelandista ylioppilasjuhliin ja laukku on vintagea, kirppislöytö.

Loppu asusta koostuu mustasta kynähameesta ja äidiltä saadusta Sandin paitapuserosta, jossa on kaunis 50's-henkinen leikkaus.

Syksy! Ihana pimeä kostea värikäs syksy!

Ihan sen kunniaksi lopetan vuoden hiljaiselon. Nyt alkuun täytyy sanoa, että olen ollut heinäkuusta lähtien vaatteidenostokiellossa, ainoastaan alusvaatteet, sukat ja talvisaappaat ovat sallittuja ostoksia. Sen lisäksi, että konkurssini on hiukan lieventynyt, olen myös ymmärtänyt omasta tyylistäni oleellisia seikkoja - ja että minulla on kaksi isoa vaatekaapillista ja vaatehuone täynnä rytkyjä (oikeasti, rytkyjä), joita en käytä, ole käyttänyt aiemmin, enkä tule käyttämään. Se, mikä Tampereelta puuttuu, on vakituinen (ja sisätiloissa oleva!) epäitsepalvelukirppis, ip-kirppuja täällä on kaksi per kaupunginosa, mutta ei toimistoaikaan työskentelevä ehdi siivoamaan paikkaa, lisäksi itse myydessä voi mukavasti antaa paljousalennusta ja ylipäätään tinkaaminen on molemmille osapuolille hyväksi.

Syksyisen tyylini kulmakivi on ihana UFFilta löytynyt takki, vyö on hukkunut aikojen saatossa, mutta äidiltä saatu (70-luvun) nahkavyö ajaa asiansa loistavasti. Takki oli todellinen löytö, olin pitkään etsinyt linjakasta ja ryhdikästä (ja naisellista!) viileämpien kelien takkia, pankkitilin saldokin kutistui mitättömällä 16 eurolla.

Etenkin viileämmillä keleillä kaulauhuivin virkaa toimittaa upea ja henkäyksenohut hartiahuivi, jonka uskomattoman taitava (ja rakas ♥ ) siskoni teki minulle aikanaan ylioppilaslahjaksi.

(kuva ei todellakaan tee oikeutta)

Rakastan vintage-kenkiä (kukapa ei?), mutta karu tosiasia on se, että nykyään keskikokoinen koipeni mahtuu harvoihin 40-60 -lukujen ihanuuksiin. Onneksi on Clarksit (joihin minulla ei ole varaa). Vaikka olenkin aikuinen ihminen, joka tulee toimeen omillaan, haluaa äiti silloin tällöin ilahduttaa tytärtään, viimeksi loppukesästä Helsingin reissulta toin kotiin kauniit, mukavat ja laadukkaat kävelykengät.

Myös ehdottomasti suosikkijuhlakenkäni ovat Clarksit, ihan itse maksetut vieläpä. (Kiitos Ellos ja -50% kalleimmasta tuotteesta). Harvemmin tykkään mokkakengistä, mutta näiden kanssa tein poikkeuksen - enkä ole katunut.

Niin - se ostolakko. En myönnä epäonnistuneeni (jaksaa pitäisi vielä joulukuun loppuun), mutta kuten hienoimmissakin dieeteissä, täytyy sallia pienet notkahdukset! Ja kun puhutaan pienistä, puhutaan kaksi euroa per pari maksaneista käsin virkatuista hansikkaista (kolmea väriä, kauniit yksityiskohdat) ja 4,50 euroa kappaleelta maksaneista 40-50 -lukujen lasisista helmistä. Kuvat eivät tee oikeutta, ehkä kaikkien aikojen löytöparhaimmistosta on kuitenkin kyse.

Se, mitä olen tajunnut, on ehkä jopa liian ilmeistä. Olen jo vuosia pyrkinyt kokoamaan puvustoni vintagesta ja reprosta (sekä laadukkaista uustuotantoa olevista perusvaatteista, neuleista ja hyvin leikatuista paitapuseroista), mutta jostain ihmeellisestä syystä olen laittanut satoja - ellen tuhansia euroja vuosien saatossa vaatteisiin, jotka ovat "ihan kivoja" tai käyttökelpoisina aluspaitana tai salilla. En tokikaan pidä vaatteen ikää itseisarvona, mutta useimmiten kauneimmat mallit ja tarpeeksi pitkät helmat eivät todellakaan löydy viereisestä tavaratalosta.

Onpas ihanaa olla nainen. Ensi kerralla kattien kuulumisia :)

Oliver täytti vuosia, mamma osti uusia vaatteita.

Oliver täytti vajaa pari viikkoa sitten (080911) kokonaisen vuoden. Poika on niin, iso, etten kestä. Tippa linssissä katselen kuvia siitä, kun tuo tuli. Rakas iso poika.

Otettiin virallinen 1-vuotispotrettikin.


Me muutetaan taas, sain isomman ja edullisemman asunnon tuosta puolentoista korttelin päästä. Isompi asunto tarkoittaa sitä, että Oliver saa leikkikaverin. Lokakuun lopulla luovutusikäinen tyttökakara sai nimekseen Matilda, me ei malteta odottaa ♥


Uuteen kotiin löysin naamakirjan osto-myynti-palstalta myös kaksi uskomattoman kaunista nojatuolia,  hitto, niin nätit.



JA KAUHEASTI ON KAIKKEA UUTTA KIVAA VAATETTA. Siis ihan sikana.

Käytiin muutama viikko sitten Näsinpuistokirppiksellä, löysin viidellä eurolla ihan todella kivan arkimekon, jei! Kauluksessa uusi hiuskukka, jonka löysin Radiolta 25:llä sentillä.


Samalla reissulla mukaan tarttui superhalvalla(3,50€) myös kakkosvaihtoehto arkilaukulleni.


Puolisentoista viikkoa sitten järjestettiin YO-talolla toinen Tampereen Ofelia, sain kunnian olla ihastuttavan Cherisen mallina ja siitä palkkioksi syksyn harmautta vastaan taistelevan kauniin pillerin.
(Koristeena oli alunperin vain höyheniä ja pieni strassikoru, mutta paikan päältä ostin täydelliset kukkaset lisäksi, kyllä kelpaa keikuttaa.)


Ofeliasta tarttui mukaan myös toinen hattu, josta en muka saa nyt hyvää kuvaa, mutta samalta myyjältä ihanat korkokengät(muutamaa viikkoa aiemmin sama upea nainen myi Shop Ahoy!ssa minulle toisetkin kengät, niistä ehkä kuvaa myöhemmin.) ja kosolti optikko- ja suutarivinkkejä täältä.
Huomatkaa, Tamperelaista työtä ovat kaunottaret.


Cherisen vintage-tangosta tarttui mukaan myös ihana keltainen kauluspaita, joka asustaa tässä uutta ihanuutta. Joskus keväällä pengoin vanhempieni luona kangasvarastoa ja löysin harmillisen pienen pätkän vanhaa Vuokon verhoilukangasta, mutta kas, perjantaina oli tylsää, vahingossa siitä riitti täydellisesti korkeavyötäroiseen kynähameeseen.


Malli on täydellinen, suunnitelmissa on tehtailla perushameita useissa väreissä.
(Jotain hyötyä kesken jääneistä ompelijaopinnoista :D )Lempihameeni, musta ikivanha Seppälän kynähame, on kaksi kokoa liian iso ja todella kulahtanut nykyään, piankos minä sille korvaajan ompelen.

Kyllä nyt tytön kelpaa olla. Viikonloppuna tiedossa vanhojen lentokenttäläisten häät, lupaan esitellä kaunista mekkoani sit.