Asun kanssa uusimmat kenkäni, 40-luvun lopun tolppakorot. Ihanat, mukavat, tukevat.
Kissa ja sen kissat. Leopardikuvioita ja uusia kenkiä. Aamukahvia kauniista kupeista, leikkihetkiä ja ihanaa materiaa.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Päivän asu!
Äitini täytti männäviikolla kuusikymmentä ja juhlan kunniaksi syötiin "vähän" paremmin vanhempieni luona etelässä. Kerrankin kunnon kokovartalopeili käytössä ja tadaa: Päivän asu!
Vaaleanpunaiset helmet Kiinantuliainen (joskin kotimaassa solmittu uudelleen), vyö uustuotantoa, mekko omaa tuotantoa ja neule vintagea.
Asun kanssa uusimmat kenkäni, 40-luvun lopun tolppakorot. Ihanat, mukavat, tukevat.
Asun kanssa uusimmat kenkäni, 40-luvun lopun tolppakorot. Ihanat, mukavat, tukevat.
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Rokisti ruskeaa - mitä?
Elämä on heitellyt tätä kissatätiä nyt vähän turhankin kanssa, blogihommat on saaneet tehdä tilaa mm. selviytymiselle. (Huono selitys, kuvaaminen ja kirjoittaminenhan ovat ihan parhaita selviytymiskeinoja.)
Sanon: MUSTA HIUSVÄRI. Olette ehkä joskus kuullutkin sen olevan myrkkyä? Allergisoiduin fenyleenidiamiinille jo vuosia sitten, tyhmänä ja vastuuttomana olen kuitenkin jatkanut myrkkyjen käyttöä - kyypakkausten ja erinäisten kortisonivoiteiden avustuksella. Ei, en suosittele, kyllä, idioottimaista. Pahimmillaanhan reaktio on ollut tukoittain tippuvia hiuksia ja kauttaaltaan märkivää päänahkaa, pienimmilläänkin uskomatonta turvotusta ja kutinaa sekä hilsettä, hyi. Kokeilin viime kesänä miltä "oma väri" näyttäisi, enkä ihan vakuuttunut, kuitenkin lumikkilook on sitä ominta minua.
Festarieleganssia Nummirockista eli juhannukselta 2012, ihan kivahan tuo, mutta. Ei nyt oteta huomioon ilmettä eikä lievää humaltumisen kaltaista olotilaa. Septumkin sai lähteä jo marras-joulukuun taitteessa.
Viimeisin värjäyskerta kaupan myrkkyväreillä on ollut syyskuussa, siis viitisen kuukautta sitten. Tällä välin olen kokeillut jos jonkinlaista kasviväriä (ja jo nuorempana kokeiltu indigo on pannassa, sinivihreähän se on) ja tullut siihen tulokseen, että tavoitearvona tummanruskea lienee ihan ok. Kasvivärit ovat siitä kivoja, että haluttu tummuusaste tulee parhaimmillaan vasta ties kuinka monen värjäyskerran jälkeen, eli hyvästi tasainen väri, tervetuloa ei-niin-pahannäköinen juurikasvu. Terapiablogin kuvia katsoessa olen huomannut, että kyllä se mustaksi muuttuu ajan kanssa (viimeisimmät kolme värjäyskertaa indigoa ja tavallista punaista hennaa 1/1 suhteella), mutta. En tiedä johtuuko hiusväristä vai olenko vain pehmentynyt päästäni, mutta vajaan vuoden aikana garderobiini on ilmaantunut murrettuja sävyjä, pastelliväreja ja - herranjumala - ruskeaa. Rokimpi puna-musta on saanut rinnalleen ja melkeinpä tilalleen rauhaa ja pehmeyttä, kummallista, sano.
Kaverikuvassa tämän vuoden käytetyimmät laukut, kaikki Radiokirppikseltä ja kaikki rus-kei-ta. Huikean halpoja löytöjä isoa vaaleaa lukuunottamatta, mutta sekin lähti kohtuuhintaan ja kyllä, oli pakko saada. Ennen tunnustin vain mustan olemassaolon, mitä tuli laukkuihin ja kenkiin, maailmani on avartunut.
Melkein harmittaa tuo festarikuva jo nyt, sen kunniaksi edustavampi otos tähän loppuun:
Sanon: MUSTA HIUSVÄRI. Olette ehkä joskus kuullutkin sen olevan myrkkyä? Allergisoiduin fenyleenidiamiinille jo vuosia sitten, tyhmänä ja vastuuttomana olen kuitenkin jatkanut myrkkyjen käyttöä - kyypakkausten ja erinäisten kortisonivoiteiden avustuksella. Ei, en suosittele, kyllä, idioottimaista. Pahimmillaanhan reaktio on ollut tukoittain tippuvia hiuksia ja kauttaaltaan märkivää päänahkaa, pienimmilläänkin uskomatonta turvotusta ja kutinaa sekä hilsettä, hyi. Kokeilin viime kesänä miltä "oma väri" näyttäisi, enkä ihan vakuuttunut, kuitenkin lumikkilook on sitä ominta minua.
Viimeisin värjäyskerta kaupan myrkkyväreillä on ollut syyskuussa, siis viitisen kuukautta sitten. Tällä välin olen kokeillut jos jonkinlaista kasviväriä (ja jo nuorempana kokeiltu indigo on pannassa, sinivihreähän se on) ja tullut siihen tulokseen, että tavoitearvona tummanruskea lienee ihan ok. Kasvivärit ovat siitä kivoja, että haluttu tummuusaste tulee parhaimmillaan vasta ties kuinka monen värjäyskerran jälkeen, eli hyvästi tasainen väri, tervetuloa ei-niin-pahannäköinen juurikasvu. Terapiablogin kuvia katsoessa olen huomannut, että kyllä se mustaksi muuttuu ajan kanssa (viimeisimmät kolme värjäyskertaa indigoa ja tavallista punaista hennaa 1/1 suhteella), mutta. En tiedä johtuuko hiusväristä vai olenko vain pehmentynyt päästäni, mutta vajaan vuoden aikana garderobiini on ilmaantunut murrettuja sävyjä, pastelliväreja ja - herranjumala - ruskeaa. Rokimpi puna-musta on saanut rinnalleen ja melkeinpä tilalleen rauhaa ja pehmeyttä, kummallista, sano.
Melkein harmittaa tuo festarikuva jo nyt, sen kunniaksi edustavampi otos tähän loppuun:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)