Prinsessalle arvoisensa keittiö.

Ostin "tosi halvalla" kesällä olohuoneen ruokailutilaan 60-luvun pöydän, joku oli ystävällisesti vetänyt alkuperäisen päälle tumman akryylilakan, mukavasti imeytynyt lohkeamien väleistä syvälle puuhun. Kahdeksan tunnin lähes tuloksettoman hiomakonetyön jälkeen totesin, että ei, en tule irrottamaan kaikkea ja lakkaamaan kirkkaalla uudelleen. Jokin aikaa sitten vaihdoin kahvipaketin ihanaan suureen ruokapöytään ja aloitin vanhan projektin maalaustyön, vaaleanpunainen kun on ihana asia. Tuolit saivan uuden värin jo kesällä, nyt on myös niihin sopiva pöytä. Melko pimeä keittiö on nyt hurjasti valoisampi (edellinen kirkkaanpunainen, toki sievä, pöytä teki tunkkaiseksi) ja pieni ruokaryhmä on nyt juurikin itseni näköinen.

(Sysiruma mikro muutti jo ennen joulua pöydän alle, kulkee näppärästi renkailla silloin (verrattain harvoin), kun sitä käytän. reilusti tilaa pöydällä, ei lainkaan huono asia.)

Kevät!

Unohdetaan nyt heti alkuun huomenna tuleva takatalvi.

Aurinko, kevät, ihanaa. 

Ostin UFFin tasarahapäiviltä alkuviikosta ihanan ruskean kaninkarvakaulustakin, kirahvikuvio on mahtava. Takki on ilmeisesti ollut joskus pitkä, lyhennetty lantiolle, lyhensin vielä itselleni sopivaksi.

Visa-Pukine, 70-luvulta.

Koska aurinko, niin aurinkolasit. Mieletön vitosen kirppislöytö parin vuoden takaa.

Pusero tammikuisesta ostospsykoosierästä.