Reipas poika, ihastunut tyttö

Käytiin eläinlääkärissä torstaina, tehosterokote ja kynsien leikkuu. Ihana lääkäri oli, jäi mammallekin hyvä fiilis. Oliver nukkui autossa menomatkalla ja oli käsittelyssä hipihiljaa, ei edes yrittänyt karata. (Kynsienleikkuun ehdittyä viimeiseen tassuun alkoi tosin tulla vastalausetta, mutta nätisti meni.) Lääkäri sanoi, että on mahdollista, että väsymys ja ruokahaluttomuus kestää viikonkin rokotuksen jälkeen, sanoisin että ei meillä :D Kotiin päästyä ruokakuppi tyhjeni ensimmäistä kertaa kokonaan kerralla ja tuntuu, että koko ajan on show päällä.

Vivien of Hollowayn hame tuli ihan parissa päivässä tilauksesta, se on rikkipiikkisen liian pieni, mutta vain sen verran, että kevään tavoitteeseen päästyä myös istuminen onnistuu.

Hassua. Olin eilen ensitreffeillä, likaisella tukalla, farkuissa ja nuhjuisessa neuletakissa. MINÄ. Kutsu iltakävelylle tuli puolen tunnin varoajalla. Täysin uusi ihminen, kiva kuin mikä. Nuojainen ulkomuotoni teki ilmeisesti vaikutuksen, jos torstaina sitten näyttäisi ihmiseltä. (Sain tekstiviestin, jossa kehuttiin kauniiksi. Voi tätä kiherryksen määrää.)

Mutta mitä mä laitan torstaina päälle.

Kaikki tänne mulle heti nyt.

Eikun en malttanutkaan.

Uskomattoman kaunis pitsinen 50-luvun coctailmekko odottaa minua vielä, mutta. Kampaajan varasin kahden viikon päähän(olin jo päättänyt, että värjäytän kahden kuukauden välein koska rahat, mutta aamulla en olisi oikein halua katsoa peiliin. Tänään edellisestä väristä olisi tasan kuukausi, väriväliksi tulee siis kuusi viikkoa.), hirmuisesti tekisi mieli skarppia polkkaa, mutta. Nyt nämä hiukset saa kiinni. Polkassa pysyy kiharatkin paremmin kuosissa, tosin. Haaveilen edelleen pitkistä hiuksista, äst apua mitä teen. On mulla tosin noita jatkopaloja, mutta ei se ole sama ei ei ei.
Onneksi on se kaksi viikkoa aikaa miettiä.

Vingutin luottokorttiani ensimmäistä kertaa nettikaupassa ulkomailla. Ihana Vivien of Holloway.



Reilu viikko luvattiin toimitusaikaa, jes. Hassua sinänsä, saksalaisessa kokojärjestelmässä vyötäröni ja lantioni ero on kaksi vaatekokoa, Vivien of Hollowayn vaatteet tehdään tiimalasivartalolle.
Hivenen tuo on ehkä syntisen punainen, mutta mustia kynähameita on monta.
Oikeastaan tarvitsisin mustan peruskellohameen. On yksi, mutta se on omituista polyesteriä ja siinä on kuminauhavyötärö, haluan oikealla vyötäröllä. Tekemällähän sellainen tulisi halvalla, peruspuuvillaa muutama metri ja näin mutta mutta mutta.

Tarvitsisin kyllä korolliset talvisaappaat. Ehdottomasti. Nyöreillä. Nahkaiset. Polvipituiset. Saa vinkata, jos jostain löytyy.

Vapaapäivä, aikaa jäädä lepäämään.

Oliver on niin mun kissani. Nytkin jahtaa intopinkeenä tarrapapiljottia. Föönatessa tulee aina kylppäriin seuraksi, on niin hirmuisen jännää.

Huomaa, että on palkkapäivä, nettimekko-ostoksilla olin heti aamusta. Vielä tosin toistaiseksi hillitsen itseni, sillä kampaajalle tekisi kauheasti mieli, vaikka onkin budjetoitu vasta ensi kuulle. Kuin hankalaa.

Olisi tosin yksi hame- ja yksi mekkokangas odottamassa reipastumista, avasin ompelukaapin ovenkin jo. Ei ehkä tänään kuitenkaan. Ainakaan vielä. Ehkä huomenna.

Aamulla oli hassu hetki, harmittaa, että tärähti, mutta uusintamahdollisuutta ei tullut.

Uusi elämä?

Rakastan kissaani ja kaikkia kenkiäni. Rakastan elämää silloin, kun se on parhaimmillaan.
(Viimeaikoina se ei ole ollut.)
Rakastan tyllihameita ja punaista huulipunaa. Kissani rakastaa turkooseja strutsinsulkia ja katkarapuja.

Tyyliblogaajaksi ei minusta ole, liian aikaansaamaton. Eikä lemmikkiblogaajaksi, sellaiset ovat vähän pelottavia. Ompelen, tuunaan, teen ja ostostelen. Viihdyn kameran edessä (ja takana), iloitsen jokaisesta Oliverin oppimasta uudesta asiasta hurjasti ja kikatan vedet silmissä, kun suuri metsästäjä jahtaa viinipullonkorkkeja.

Viime perjantaina bongattiin karaokelistalta minulle uusi nimikkobiisi: Kuuma sinkku.
Rakastan juhlimista ja miehiä. Miksi en rakstaisi.

Viime vuosi meni opetellessa uuteen itsenäiseen elämään, tänä vuonna aion saada asioita aikaan. Omassa hyvinvoinnissa, opiskeluissa, töissä, vaatekaapissa, raha-asioissa ja ehkä jopa miesjutuissa. Ja paijata pientä Oliveria.

Miksi siis ei yhdistäisi vaatteista höpöttämistä ja kissan tempauksia?

Uusi vuosi, uusi blogi, uusi kissa, uusi elämä.