Prinsessalle arvoisensa keittiö.

Ostin "tosi halvalla" kesällä olohuoneen ruokailutilaan 60-luvun pöydän, joku oli ystävällisesti vetänyt alkuperäisen päälle tumman akryylilakan, mukavasti imeytynyt lohkeamien väleistä syvälle puuhun. Kahdeksan tunnin lähes tuloksettoman hiomakonetyön jälkeen totesin, että ei, en tule irrottamaan kaikkea ja lakkaamaan kirkkaalla uudelleen. Jokin aikaa sitten vaihdoin kahvipaketin ihanaan suureen ruokapöytään ja aloitin vanhan projektin maalaustyön, vaaleanpunainen kun on ihana asia. Tuolit saivan uuden värin jo kesällä, nyt on myös niihin sopiva pöytä. Melko pimeä keittiö on nyt hurjasti valoisampi (edellinen kirkkaanpunainen, toki sievä, pöytä teki tunkkaiseksi) ja pieni ruokaryhmä on nyt juurikin itseni näköinen.

(Sysiruma mikro muutti jo ennen joulua pöydän alle, kulkee näppärästi renkailla silloin (verrattain harvoin), kun sitä käytän. reilusti tilaa pöydällä, ei lainkaan huono asia.)

Täällä ollaan!

Elämä on ollut, no, kirjoittamista rajoittava, mutta elossa ollaan edelleen. Vuoden aikana on ollut myös kaikkea ihanaa, pieniä palasia siitä tässä.

Uudenvuodenlupauksena herää eloon sekä teille että paperille kirjoittaminen, siis minä.

Kuvan otti Marika Kiviharju

Jos jollakin on mennyt ohi, sain kunnian koristaa ihanan Golden Vintagen kantta kesäkuussa, voihan karuselli ja kesä!

Kissa-asiani täyttivät vuosia tässä välissä myös, Matildalla tuli kolme vuotta täyteen 7.8. ja Oliverilla neljä 8.9., eivät ole enää vauvoja! Paitsi vähän, pikkuneidin virallinen syntymäpäiväpotretti ehkä kertoo omaa tarinaansa.

Kameran takana Kimmo Janhunen

Kansikuvan lisäksi olen kalenterityttönä myös ensi vuonna, kesällä käytiin Huittisissa rakastumassa '48 Plymouthiin, Amerikan Raudan neiti Elokuu tässä hei.

Vielä näin Tapanina on syytä toivottaa ihanaa joulunaikaa, viimein saatiin oikea talvi.

Sellainen pikakatsaus, enemmän ja ihanaa ensi vuoden puolella, lopuksi vielä vähän rakkautta:

Kevään valoa Kissalassa.

Sinistä pakkaseen.

Maailman paras asia juuri nyt on talvi, lunta, pakkasta ja aurinkoa. Ilmeisesti ilo ei kestä kauaa, mutta aion nauttia valosta niin kauan kuin vain voin.

Tänään oli sininen päivä, sekä neule että hame ostettu UFFin tasarahapäiviltä muutama vuosi sitten.

Oliver!

Jätkänpätkäni, Oliver Perkele Mammanpoika, viettää tänään kolmivuotissyntymäpäiväänsä.
Virallinen potretti, olkaatten hyvä:

Lauantaileikkejä!

Heräilin tänään ennen seitsemää, join pienen pannullisen vastajauhettua kahvia ja mutustin illalla leivottua leipää (päällysenä tuoretta ananasta, nom). Aamuaurinkoa ihmetellessäni päätin, että tästä tulee hyvä päivä, näyttäisi tulleen :)

Leikkisiä ovat kattini kyllä, mutta useimmiten kyytiä saa lähinnä kaverin häntä tai tarrapapiljotti. Tänään on kuitenkin lelut kelvanneet harvinaisen hyvin. Matilda on täysin rakastunut viime jouluna lahjaksi saatuun Kong Kickeroohon (harvemmin kissanleluissa suosin merkkiuskollista välineurheilua, mutta tuo on oikeasti ihan maailman paras asia) ja Oliver hellii porkkanaa, jonka aikanaan hankin sinä päivänä, kun poika kotiutui, yli kaksi ja puoli vuotta siis kestänyt leikeissä!

Koti on siellä missä kauniit asiani ovat.

 Tiedättekö sen tunteen, kun menee kylään ja huudahtaa melkein itsestään "Voi miten ihana koti!". Olen viimeaikoina hihkunut ääneen omassani.


Aiemmassa päivityksessä kerroin, että keittiöön olisi tulossa sinikuvioiset keittiö-teemaiset verhot, jotka vain odottavat pidennystä. En tiedä, voittiko laiskuus vai mikä, mutta nähtyäni nämä myynnissä fb:n retroryhmässä, en voinut vastustaa. (Ei, ikkuna ei ole ihan noin likainen, kuvanottohetkellä satoi kaatamalla.)

Kokonaisuus rakentuu pienistä asioista, kuten maailman suloisimmasta peilistä eteisessä.

Olohuoneessa oli ennen Fin Helenin Ametistit ikkunassa, mutta lyhyet. Ostin (jälleen fb-kirppikseltä) keväällä mekkokankaaksi tiki-henkiset verhot ja hetken mielijohteesta ripustin ne viikko sitten ikkunaan. Taidan tarvita uuden mekkokankaan. Myös sohvapöytä on uusi, olohuoneen ilme keveni melko reilusti, kun Ratian valkoinen valtava arkku lähti odottamaan, että mahtuisi siskoni kotiin.

Lokki on yksi ainoista asioista (sänky, matto ja Kukkapuron nojatuolit, jotka ovat tällä hetkellä parvekkeella, lienevät muut), joka on ollut minulla jo ensimmäisessä omassa kodissani. Mihinkään ei ole lentämässä, kaunis asia, tunnearvokin alkaa olla melkoinen. (Kyllä, materialisti, tietysti.)

Hyvän kuvan ottaminen kirjahyllystä osoittautui yllättävän hankalaksi haasteeksi, mutta tämä tässä on ehkä paras hankintani ikinä. Herraties kuinka kauan olen haaveillut, että myisin vanhan hyllyjärjestelmäni pois ja ostaisin teak-viilua tilalle. Yllättäen alle viikossa tummanharmaat Muuramet (ajattomat, tyylikkäät jne mutta ei minulle enää ikinä ei ei ei) saivat uuden kodin ja samasta korttelista löytyi tämä kaunotar.  Punaisissa laatikoissa CD-levyni odottavat, että löydän niille jonkinlaisen lokerikon tuohon isoon koloon, jossa ovat nytkin ja käsilaukuille haaveilen sievästä ja sirosta kirjakaapista.

Myös kuvausassistenttini lähettää terveisensä:

 

(tilanteen vuodenvaihteelta näkee täältä, paljon on muuttunut, valmista ei liene koskaan)

Matilda!

Eikun apua mää unohdin teille kertua! Vauvani, tuo pieni pörisevä asiani, täytti toissapäivänä eli 7.8. kokonaista kak-si vuot-ta. Virallinen syntymäpäiväpotretti:

Elossa ollaan!

Hei vaan täältä hiljaiselosta!

Kevät osoittautui tähänastisen elämäni vaikeimmaksi ja vetäydyin vähän kaikesta hyväksi paria kuukautta, muun muassa työelämästä. Viimeisen neljä viikkoa olen ollut hyvin ansaitulla kesälomalla ja voi kyllä, kevään tunnelmista ei ole ollut tietoakaan, neljä viikkoa silkkaa ihanuutta.

Paikkaan poissaoloani kuvapläjäyksellä, olkaatten hyvät.

(Ja niin, bloggerin lukijhässäkkäsysteemiasiaa ollaan ajamassa alas, täältä pääset listaamaan minut bloglovin'in kautta.)

 Loma alkoi maailman parhaan äitini kanssa Sisiliasta, Girardini-Naxoksesta, rannalta löytyi tuommoinen iso vaalee.

 Suureksi harmikseni vastaan tuli vain yksi kulkukissa, josta sai napattua kuvan, muut liian vikkeliä.

Kesäpäivästä Kissalassa nautitaan käytännössä aina näin:

 Loman viimeisen viikon käytin Savo-touriin, matka taittui aikalailla fifty-sixty bussilla, kimppakyydeillä ja liftaamalla, reissu oli mahtava. Ihan ensin kävin Savonlinnassa nauttimassa korkeakulttuurista, pitkältä ajalta tuttu ihanainen nainen laulaa Oopperajuhlien kuorossa.

 Matka jatkui Kuopijoon, eleganssista ei ole kuvia, koska eleganssi oli kaukana. Ihanaa ja kivaa ja parasta kyllä oli.

Miau.

Huonekalu kerrallaan...

Voi kissaparkoja! Eksäni muutti pois marraskuun lopulla, eikä sen jälkeen ole keittiössä ollut pöytää, ei siis mitään paikkaa missä vaania lintuja. Tänään viimein kotiutui sievä pieni punainen pöytä, kyllä nyt on hyvä. Pinnatuolit toin sisään parvekkeelta, saavat pian pintaansa mintunvihreän tai hennon vaaleanpunaisen maalin ja "uudet" verhot odottavat pidentämistä, ihanat sinikuvioiset keittiöteemaiset tulossa.

Tiki-tiki, kesä tulee!

Ainakin melkein ja hitsi vie, ihan kohta. Maaliskuu! Yhtään en nyt ota huomioon sellaista seikkaa, että huomiseksi on luvattu -20°. Hyrrrr.

Kesän tullessa voi kaivaa kaapista ihanan piknik-laukun <3 Matilda halusi välttämättä osallistua esittelyyn.

Remmihän tuossa on ruma kuin mikä, olen kuumeisesti etsinyt oikean sävyisiä bambu- tai rottinkikahvoja, vielä ei ole kävellyt vastaan.

Tarkoitus oli esitellä samassa kuvassa myös fb-kirppikseltä viime vuonna löytynyttä aarretta, mutta karvatassu päätti toisin. Kävin keväällä helppimässä kaverin Juhannuslaituri-projektissa, siltä reissulta tämä:

(Ville Kankareen ottama kuva. Pahoittelen, että kuvanmuokkaustaitoni ovat olemattomat. Lienen myös laihtunut ihan hemmetisti tuosta, parin vaatekoon verran ainakin. )

Kodista koti.

Aaaapuaaaa. Long time no post. Ihan ensimmäiseksi mainostan omaa naamaani. Aloitin monestakin eri syystä vuodenvaihteessa terapiaprojektin, kuvailen peilikuvaani joka ikinen päivä tämän vuoden. Ihastuttavaa naamaani vastaheränneenä, 11 tunnin työpäivän jälkeen, saatuani musertavia uutisia jne. voi ihailla täällä.

Seuraavaksi fiilistelen sitä, että tämä asunto näyttää päivä päivältä enemmän minun kodiltani. Tässä maistiainen uudeltavuodelta, seinät ihan tyhjiä kyllä, mutta siivottu on.

Sohvapöytä on menossa vaihtoon, arkku on loistava ratkaisu siivoamisen kannalta, mutta liian massiivinen muuten. Joku siro pieni ja suloinen on etsinnässä. (Ja tavarat arkusta siirtyvät senkkiin, joka on - tattadaa - etsinnässä.) Työpöytänä tähän asti toiminut hirvitys sai viikonloppuna väistyä täydellisyyden tieltä. Tehtiin edellisessä kuvassa esiintyvän neitokaisen kanssa roadtrip Forssan Matkuun ja onnistuttiin mahduttamaan Fiestaan tämä:

Toisella puolen on myös kaappi, funktionaalisuus, rakastettuni. (Hiukan rassaa, kun piuhoja ja muita on noin saamaristi, mutta kaikella on hintansa. Eiköhän noillekin joku järjestely hoidu.) Jossain vaiheessa näytän tuolle hiomapaperia ja uutta lakkaa hiukan, mutta se vaatii viitseliäisyyttä, jota ei tällä hetkellä juurikaan ole.

Oliver kovasti tykästyi tuohon kaappiin, monasti olen parin päivän aikana yllättänyt sieltä köllimästä, hölmön.

(Ihan todella uskomattoman hauska vitsi tässä kuvassa. En itsekään kestä.)

Matildan kuulumisia.

Matilda leikattiin puolisentoista viikkoa sitten, viimein. Ihan täysin puhtaasti omasta saamattomuudestani oli viivästys kiinni, viime keväänä oli melkoinen kiimakausi, pari kuukautta niin, että joka toinen viikko ulinaa ja joka toinen viikko normaalielämää. Tilanne stressasi melkoisesti kaikkia, niin tyttöä itseään kuin minua, silloista avomiestä ja Oliveriakin (kerran poika tassutti tyynen rauhallisena ei niin rauhallisen Matildan luo, läppäsi tassulla turpiin ja poistui paikalta). Leikkaus meni hyvin ja tyttö toipui kolmessa päivässä takaisin omaksi itsekseen - tai no, ei täysin. Oliver on meillä ollut se, joka huutaa kurkku suorana ruokaa, vaikka olisi vartti sitten syönyt viimeksi ja Matilda syö silloin, kun kutsutaan. Tai söi. Nykyään molemmat ulisevat ruuan perään 24/7 ja voin kertoa, että syövät tarpeeksi ja tarpeeksi ravitsevaa ruokaa. Katsoo nyt ajan mittaan miten menee, "tottuuko" vanhaan ruokarytmiin uudestaan vai mitä. (Noille siis ei mitenkään voi antaa kuivaruokaa isompana satsina kuppiin, vaan syövät viisi kertaa päivässä märkäruokaa. Jos enemmän kuin yhden annoksen kerrallaan antaa, se menee samointein naamariin ja uuden kinuaminen alkaa ihan yhtä pian, kuin normaaliannoksenkin jälkeen.)

 Pikkuinen potilas vastakotiutuneena, lempilelu lohtuna. Hiukan kammotti tuo silmät auki nukkuminen.

Oliver parkkeerasi heti vahtiin kopan viereen, ihan oikean isoveljen tavoin. Joskin jonkin ajan kuluttua ilmeisesti kyllästyi siihen, ettei Matildasta ole seuraksi ja ryhtyi ketku leikkimään tajuttoman hännällä.

Kun kaikki on kurjaa, voi onneksi käpertyä kaverin kainaloon pehmoisan leparditakin päälle.

Kokeilin, josko voisi luopua sukkapuvusta (ell:in laittama oli oksujen ja hätäpissan tahrima, minun tekemäni oli huono, eikä pysynyt paikalla) ja korvata sen lampunvarjostimella (huomaa sievä pinkki liimaside sidoksena, nyrjäytin nilkkani viikkoa aiemmin ja hyötykäytin siitä jääneet apuvälineet). Neiti ei kauluria kovin arvostanut, jähmettyi tähän asentoon piiiiitkäksi toviksi paikalleen (ja ilman mitään suojaa kesti n. kaksi sekuntia, että oli haavan kimpussa). Ei auttanut muu, kuin pestä Inka-Marin tekemä sukkapuku ja virittää se takaisin päälle.