Kevään kunniaksi pehmeitä värejä.

Makuuhuoneen ikkunassa oli pitkään Marimekon Keisarinna-verhot. Ihanat ja rakkaat, äiti osti ne ensimmäiseen omaan kotiini tupaantuliaislahjaksi neljä vuotta sitten, mutta aikansa kutakin. Pehmeät värit ovat vieneet Mirrin mukanaan ja yhä enemmän ja enemmän kalustus ja somistus ovat 50- ja 60-lukua. Vintage ei ole itseisarvo, mutta kauneimpiahan ne ovat. Olohuoneen verhot ovat uustuotantoa, tiki-henkinen kuvio on nätti, mutta parempien löytyessä nuo muuttuvat mekoksi (mekkokankaaksi aikanaan ostinkin).

Eilen ikkunaan tuli jumalaisen kauniit 50-luvun hempeilyverhot, fb-kirppikseltä jälleen. Kuolen näiden ihanuuteen. Verhoja on ikkunassa neljä, peittävät kauniisti koko seinän verhojen ollessa kiinni.

Vaaleanpunaisen peruspeitteen päällä on käpyilty pitsipeitto, jonka isoäitini on ostanut 60- tai 70-luvulla ovelta ovelle kiertävältä mustalaiselta, hempeilytunnelmaan täydellinen.

Aiemmin keittiössä ollut punainen lamppun (kuva täällä) ei valaissut huonetta kovin hyvin, tasojen yläpuolella olevat valot saivat riittää ja keittiö jäikin ilta-aikaan hämäräksi. Samasta osoitteesta sinne tuli nyt vaalea hyvin saman henkinen ihanuus, valo palasi keittiöön.

Terveiset vielä keväästä nauttivilta karvatassuilta, pölöltä ja unikeolta.

Keittiötä tehtaalla.

Kevätpäivään ja aurinkoon valikoitui jo aiemmin esitelty luomus, keittiöverhosta ommeltu. Vahingossa mätsäsin kengät aurinkolaseihin :D

Instagram-kuvan saatte, päivän hiuslaitekin siinä.

Kevään valoa Kissalassa.