Täällä ollaan!

Elämä on ollut, no, kirjoittamista rajoittava, mutta elossa ollaan edelleen. Vuoden aikana on ollut myös kaikkea ihanaa, pieniä palasia siitä tässä.

Uudenvuodenlupauksena herää eloon sekä teille että paperille kirjoittaminen, siis minä.

Kuvan otti Marika Kiviharju

Jos jollakin on mennyt ohi, sain kunnian koristaa ihanan Golden Vintagen kantta kesäkuussa, voihan karuselli ja kesä!

Kissa-asiani täyttivät vuosia tässä välissä myös, Matildalla tuli kolme vuotta täyteen 7.8. ja Oliverilla neljä 8.9., eivät ole enää vauvoja! Paitsi vähän, pikkuneidin virallinen syntymäpäiväpotretti ehkä kertoo omaa tarinaansa.

Kameran takana Kimmo Janhunen

Kansikuvan lisäksi olen kalenterityttönä myös ensi vuonna, kesällä käytiin Huittisissa rakastumassa '48 Plymouthiin, Amerikan Raudan neiti Elokuu tässä hei.

Vielä näin Tapanina on syytä toivottaa ihanaa joulunaikaa, viimein saatiin oikea talvi.

Sellainen pikakatsaus, enemmän ja ihanaa ensi vuoden puolella, lopuksi vielä vähän rakkautta:

Sinistä pakkaseen.

Maailman paras asia juuri nyt on talvi, lunta, pakkasta ja aurinkoa. Ilmeisesti ilo ei kestä kauaa, mutta aion nauttia valosta niin kauan kuin vain voin.

Tänään oli sininen päivä, sekä neule että hame ostettu UFFin tasarahapäiviltä muutama vuosi sitten.

Päivän luottovaatteet.

Aamu oli niin hyinen, että edellisessä esitelty takki oli otettava käyttöön, ihana on! Tässä hiukan parempi kuva. Napit siirsin takaisin paikalleen ja kaivoin vyön kaapista. Neule on kirppislöytö, yksi luottovaatteistani. Tyylilleni uskollisesti kulkukortti on ripustettu tuohon helminauhaan, sininen kangasnyöri oli hiukan ruma. Hiukan.

(Toimiston naisten pukuhuoneen valo on hyvä, mutta tuo peilikuviin tuleva tausta on sellainen, että on pakko melkein pyytää anteeksi. Kovasti pähkäilen parempaa keinoa päivän asujen kuvaamiseen, mallinuken päällä on hiukan tylsä eikä kotoani löydy hyvää valoa näin pimeään aikaan jalustan kanssa ottamiseen.)

Talvitakki!

Oi oi oi! Olin menossa käymään ystäväni luona laukkuostoksilla, kun poikkesin UFFille, sattumalta olikin tarjouspäivä ja kotiutin hetkeäkään miettimättä viidellä eurolla tämän Dixicoatin (eli Teini-asun) ihanuuden. Istuu kuin unelma, kerrankin tarpeeksi pitkät hihat ja leveä ja pitkä helma. Olen rakastunut, voi pakkaset, tulkaa jo!

Taistelu talvea vastaan.

Niin se vaan on pakkasta koko ajan enemmän ja enemmän, vaikka kalenteri näyttää pian maaliskuun puolta. Vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa myös UFFin alea, josta jo aiemmin viikolla pelastin huomaani edellisen postauksen neuleen ja eilen vielä piiiiitkän ruskean(!) Benettonin lähes iskemättömän ulsterin.

Kerrankin kunnolla pitkä, minä kun olen 178 senttiä pelkkää reittä ja selkää. Väri on luonnossa sata kertaa herkullisempi suklaanruskea ja istuvuuskin on lysyryhdistä huolimatta täydellinen. Naamaa ei kuvassa ole, koska lähes vastaherännyt ilme ei ollut kaikista mairittelevin.


Ruskean ja pastellien lisäksi myös harmaa on hiipinyt vaatekaappiin kuin varkain, seuraavan pakkaspäivän pukee nämä:

Hame oli pitkään kaapissa käyttämättömänä ja on kiertänyt parikin eri kirppisreissua, ei vain ole saanut uutta kotia, johtunee varmaan kokoluokituksesta "kirppu" (minähän en siis varsinaisesti mikään kirpunkokoinen ole, luoja (ja äitini geenit) vain soivat kapean vyötärön). Tänään kävin läpi vaatevarantojani ja huomasin mahtuvani nykyään kaikkiin motivaatiovaatteisiini, myös villaiseen ruutuihanuuteen - voi riemua!


(Viihdyn mainiosti sinkkuihmisenä, elämän omistaminen vaatteille ja kissoille on ihan ok, mutta tarvitsisin kyllä päivittäin paikalla olevan ihmisen kuvaamaan "päivän asuja". Peilikuvat kun ovat vähän. Vähän.)