Niin se vaan on pakkasta koko ajan enemmän ja enemmän, vaikka kalenteri näyttää pian maaliskuun puolta. Vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa myös UFFin alea, josta jo aiemmin viikolla pelastin huomaani edellisen postauksen neuleen ja eilen vielä piiiiitkän ruskean(!) Benettonin lähes iskemättömän ulsterin.
Kerrankin kunnolla pitkä, minä kun olen 178 senttiä pelkkää reittä ja selkää. Väri on luonnossa sata kertaa herkullisempi suklaanruskea ja istuvuuskin on lysyryhdistä huolimatta täydellinen. Naamaa ei kuvassa ole, koska lähes vastaherännyt ilme ei ollut kaikista mairittelevin.
Ruskean ja pastellien lisäksi myös harmaa on hiipinyt vaatekaappiin kuin varkain, seuraavan pakkaspäivän pukee nämä:
Hame oli pitkään kaapissa käyttämättömänä ja on kiertänyt parikin eri kirppisreissua, ei vain ole saanut uutta kotia, johtunee varmaan kokoluokituksesta "kirppu"
(minähän en siis varsinaisesti mikään kirpunkokoinen ole, luoja (ja äitini geenit) vain soivat kapean vyötärön). Tänään kävin läpi vaatevarantojani ja huomasin mahtuvani nykyään kaikkiin motivaatiovaatteisiini, myös villaiseen ruutuihanuuteen - voi riemua!
(Viihdyn mainiosti sinkkuihmisenä, elämän omistaminen vaatteille ja kissoille on ihan ok, mutta tarvitsisin kyllä päivittäin paikalla olevan ihmisen kuvaamaan "päivän asuja". Peilikuvat kun ovat vähän. Vähän.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti