maanantai 19. elokuuta 2013

Koti on siellä missä kauniit asiani ovat.



 Tiedättekö sen tunteen, kun menee kylään ja huudahtaa melkein itsestään "Voi miten ihana koti!". Olen viimeaikoina hihkunut ääneen omassani.


Aiemmassa päivityksessä kerroin, että keittiöön olisi tulossa sinikuvioiset keittiö-teemaiset verhot, jotka vain odottavat pidennystä. En tiedä, voittiko laiskuus vai mikä, mutta nähtyäni nämä myynnissä fb:n retroryhmässä, en voinut vastustaa. (Ei, ikkuna ei ole ihan noin likainen, kuvanottohetkellä satoi kaatamalla.)



Kokonaisuus rakentuu pienistä asioista, kuten maailman suloisimmasta peilistä eteisessä.


Olohuoneessa oli ennen Fin Helenin Ametistit ikkunassa, mutta lyhyet. Ostin (jälleen fb-kirppikseltä) keväällä mekkokankaaksi tiki-henkiset verhot ja hetken mielijohteesta ripustin ne viikko sitten ikkunaan. Taidan tarvita uuden mekkokankaan. Myös sohvapöytä on uusi, olohuoneen ilme keveni melko reilusti, kun Ratian valkoinen valtava arkku lähti odottamaan, että mahtuisi siskoni kotiin.


Lokki on yksi ainoista asioista (sänky, matto ja Kukkapuron nojatuolit, jotka ovat tällä hetkellä parvekkeella, lienevät muut), joka on ollut minulla jo ensimmäisessä omassa kodissani. Mihinkään ei ole lentämässä, kaunis asia, tunnearvokin alkaa olla melkoinen. (Kyllä, materialisti, tietysti.)


Hyvän kuvan ottaminen kirjahyllystä osoittautui yllättävän hankalaksi haasteeksi, mutta tämä tässä on ehkä paras hankintani ikinä. Herraties kuinka kauan olen haaveillut, että myisin vanhan hyllyjärjestelmäni pois ja ostaisin teak-viilua tilalle. Yllättäen alle viikossa tummanharmaat Muuramet (ajattomat, tyylikkäät jne mutta ei minulle enää ikinä ei ei ei) saivat uuden kodin ja samasta korttelista löytyi tämä kaunotar.  Punaisissa laatikoissa CD-levyni odottavat, että löydän niille jonkinlaisen lokerikon tuohon isoon koloon, jossa ovat nytkin ja käsilaukuille haaveilen sievästä ja sirosta kirjakaapista.


Myös kuvausassistenttini lähettää terveisensä:


(tilanteen vuodenvaihteelta näkee täältä, paljon on muuttunut, valmista ei liene koskaan)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Japania.

Eilen tanssittiin kaveripariskunnan häitä (tanssiminen tosin suoritettiin pöydillä yhden maissa yöllä, kun sukulaiset olivat poistuneet) ja sain viimein ensikäytölle vuosikausia sitten ostamani ihanuuden. Puku on huuto.netistä ja reproa, käsittääkseni kaavan ja vetoketjun lisäksi myös kangas olisi vintagea.

(päivitystä, sattumoisin tämän tekijä on samalla fb-kirpputorilla aktiivinen kuin minäkin ja hän osasi kertoa, että kaava on vuodelta 1960 Neuer Schnitt -lehdestä, kangas 80-lukuista)

Ilme on pöljä ja kuva otettu maailman huonoimmalla kännykameralla, mutta.


Päivän naamataulu on täällä, vähän hiukan harmittaa, etten tajunnut ottaa kampauksesta kuvaa. Edellinen lääkitykseni vei nimittäin puolet hiuskuontalostani (nyt jännityksellä odottelen, koska kasvaa takaisin) ja olen aika ylpeä eilisestä luomuksesta, joka sisälsi mm. hirvittävän määrän klipsipidennyksiä, kymmenen kankaista orkideaa, helminauhan ja hienonhienot kiehkurat ohimoilla.

perjantai 9. elokuuta 2013

Matilda!

Eikun apua mää unohdin teille kertua! Vauvani, tuo pieni pörisevä asiani, täytti toissapäivänä eli 7.8. kokonaista kak-si vuot-ta. Virallinen syntymäpäiväpotretti:


lauantai 3. elokuuta 2013

Hedelmällistä.

Se on se juttu, kun menee kirpputorille, vaikka ei olisi mitenkään varaa mihinkään ylimääräiseen ja sitten löytää kauan etsinnässä olleen asian melkoisen edulliseen hintaan.

(Kuriositeettina: rakastan omenoita. Olen ollut melkein koko ikäni allerginen, mutta otin keväällä itselleni siedätysprojektin, en tiedä juurikaan mitään parempaa.)