Tiedättekö sen tunteen, kun menee kylään ja huudahtaa melkein itsestään "Voi miten ihana koti!". Olen viimeaikoina hihkunut ääneen omassani.
Aiemmassa päivityksessä kerroin, että keittiöön olisi tulossa sinikuvioiset keittiö-teemaiset verhot, jotka vain odottavat pidennystä. En tiedä, voittiko laiskuus vai mikä, mutta nähtyäni nämä myynnissä fb:n retroryhmässä, en voinut vastustaa. (Ei, ikkuna ei ole ihan noin likainen, kuvanottohetkellä satoi kaatamalla.)
Kokonaisuus rakentuu pienistä asioista, kuten maailman suloisimmasta peilistä eteisessä.
Olohuoneessa oli ennen Fin Helenin Ametistit ikkunassa, mutta lyhyet. Ostin (jälleen fb-kirppikseltä) keväällä mekkokankaaksi tiki-henkiset verhot ja hetken mielijohteesta ripustin ne viikko sitten ikkunaan. Taidan tarvita uuden mekkokankaan. Myös sohvapöytä on uusi, olohuoneen ilme keveni melko reilusti, kun Ratian valkoinen valtava arkku lähti odottamaan, että mahtuisi siskoni kotiin.
Lokki on yksi ainoista asioista (sänky, matto ja Kukkapuron nojatuolit, jotka ovat tällä hetkellä parvekkeella, lienevät muut), joka on ollut minulla jo ensimmäisessä omassa kodissani. Mihinkään ei ole lentämässä, kaunis asia, tunnearvokin alkaa olla melkoinen. (Kyllä, materialisti, tietysti.)
Hyvän kuvan ottaminen kirjahyllystä osoittautui yllättävän hankalaksi haasteeksi, mutta tämä tässä on ehkä paras hankintani ikinä. Herraties kuinka kauan olen haaveillut, että myisin vanhan hyllyjärjestelmäni pois ja ostaisin teak-viilua tilalle. Yllättäen alle viikossa tummanharmaat Muuramet (ajattomat, tyylikkäät jne mutta ei minulle enää ikinä ei ei ei) saivat uuden kodin ja samasta korttelista löytyi tämä kaunotar. Punaisissa laatikoissa CD-levyni odottavat, että löydän niille jonkinlaisen lokerikon tuohon isoon koloon, jossa ovat nytkin ja käsilaukuille haaveilen sievästä ja sirosta kirjakaapista.
Myös kuvausassistenttini lähettää terveisensä:
(tilanteen vuodenvaihteelta näkee täältä, paljon on muuttunut, valmista ei liene koskaan)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti