maanantai 1. lokakuuta 2012

Syksy! Ihana pimeä kostea värikäs syksy!

Ihan sen kunniaksi lopetan vuoden hiljaiselon. Nyt alkuun täytyy sanoa, että olen ollut heinäkuusta lähtien vaatteidenostokiellossa, ainoastaan alusvaatteet, sukat ja talvisaappaat ovat sallittuja ostoksia. Sen lisäksi, että konkurssini on hiukan lieventynyt, olen myös ymmärtänyt omasta tyylistäni oleellisia seikkoja - ja että minulla on kaksi isoa vaatekaapillista ja vaatehuone täynnä rytkyjä (oikeasti, rytkyjä), joita en käytä, ole käyttänyt aiemmin, enkä tule käyttämään. Se, mikä Tampereelta puuttuu, on vakituinen (ja sisätiloissa oleva!) epäitsepalvelukirppis, ip-kirppuja täällä on kaksi per kaupunginosa, mutta ei toimistoaikaan työskentelevä ehdi siivoamaan paikkaa, lisäksi itse myydessä voi mukavasti antaa paljousalennusta ja ylipäätään tinkaaminen on molemmille osapuolille hyväksi.

Syksyisen tyylini kulmakivi on ihana UFFilta löytynyt takki, vyö on hukkunut aikojen saatossa, mutta äidiltä saatu (70-luvun) nahkavyö ajaa asiansa loistavasti. Takki oli todellinen löytö, olin pitkään etsinyt linjakasta ja ryhdikästä (ja naisellista!) viileämpien kelien takkia, pankkitilin saldokin kutistui mitättömällä 16 eurolla.



Etenkin viileämmillä keleillä kaulauhuivin virkaa toimittaa upea ja henkäyksenohut hartiahuivi, jonka uskomattoman taitava (ja rakas ♥ ) siskoni teki minulle aikanaan ylioppilaslahjaksi.

(kuva ei todellakaan tee oikeutta)

Rakastan vintage-kenkiä (kukapa ei?), mutta karu tosiasia on se, että nykyään keskikokoinen koipeni mahtuu harvoihin 40-60 -lukujen ihanuuksiin. Onneksi on Clarksit (joihin minulla ei ole varaa). Vaikka olenkin aikuinen ihminen, joka tulee toimeen omillaan, haluaa äiti silloin tällöin ilahduttaa tytärtään, viimeksi loppukesästä Helsingin reissulta toin kotiin kauniit, mukavat ja laadukkaat kävelykengät.



Myös ehdottomasti suosikkijuhlakenkäni ovat Clarksit, ihan itse maksetut vieläpä. (Kiitos Ellos ja -50% kalleimmasta tuotteesta). Harvemmin tykkään mokkakengistä, mutta näiden kanssa tein poikkeuksen - enkä ole katunut.



Niin - se ostolakko. En myönnä epäonnistuneeni (jaksaa pitäisi vielä joulukuun loppuun), mutta kuten hienoimmissakin dieeteissä, täytyy sallia pienet notkahdukset! Ja kun puhutaan pienistä, puhutaan kaksi euroa per pari maksaneista käsin virkatuista hansikkaista (kolmea väriä, kauniit yksityiskohdat) ja 4,50 euroa kappaleelta maksaneista 40-50 -lukujen lasisista helmistä. Kuvat eivät tee oikeutta, ehkä kaikkien aikojen löytöparhaimmistosta on kuitenkin kyse.





Se, mitä olen tajunnut, on ehkä jopa liian ilmeistä. Olen jo vuosia pyrkinyt kokoamaan puvustoni vintagesta ja reprosta (sekä laadukkaista uustuotantoa olevista perusvaatteista, neuleista ja hyvin leikatuista paitapuseroista), mutta jostain ihmeellisestä syystä olen laittanut satoja - ellen tuhansia euroja vuosien saatossa vaatteisiin, jotka ovat "ihan kivoja" tai käyttökelpoisina aluspaitana tai salilla. En tokikaan pidä vaatteen ikää itseisarvona, mutta useimmiten kauneimmat mallit ja tarpeeksi pitkät helmat eivät todellakaan löydy viereisestä tavaratalosta.

Onpas ihanaa olla nainen. Ensi kerralla kattien kuulumisia :)

2 kommenttia:

  1. Aika ihania löytöjä :D Etenkin tuo kukallinen kaulakoru ...

    Eikös Tampereelle juuri vähän aikaa sitten avattu uusi perinteinen kirppis joka on avoinna vain viikonloppuisin, Hatanpäälle, sinne entisen Areenan tiloihin. http://www.huvijahyoty.fi/kirpputori.php
    Itse en ole ehtinyt sitä vielä testaamaan, mutta olettaisin että kirpputorien kuningatar Taru on jo käynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kato mää vaan valitan enkä seuraa aikaani :D Mutta kiitos, voisi pöydänvaraushommia ruveta siis suorittamaan :)

      Poista