We love Furminator! And pretty dresses!

UU. Mia, ihana rakas Mia, suositteli tuota ihmevempelettä, jolla saa kuumissaan olevan kissaraukan irtonaisen aluskarvan irti, kuitenkaan päällikarvaa vahingoittamatta. Ja mamman sohva ja vaatteetkin kiittävät. Uskomaton vehje.

Kuvassa on yhden hellän vetäisyn tulos, mitäm. Oliver myöskin rakastaa tuota, välillä tuntuu, että poika puskee mieluummin furminaattoria kuin minun kättäni. Kymmenen minuutin harjaamisen jälkeen kehräys kuuluu naapuriin ja lattialla on tiivis valkosipulin kokoinen karvakasa.


Oliver voi muutenkin mainiosti, kuten sanottua, sylikissa se on. Tuolla samalla reissulla, jolloin Mia suositti furminatoria, saatiin ihan kuvatodisteita siitä, että kissani ei kynsi minua kuoliaaksi sylissä. Edellisessä aiheeseen liittyvässä postauksessa sanoin, ettei viihdy sylissä, nyt tuntuu, ettei mikään muu kelpaakaan. Töistä palatessa meillä on rituaali: pojalle ruokaa, parvekkeen ovi auki, viisi minuuttia lintujen vahtimista ja kymmenen minuuttia sylipaijausta. Sitten vasta saan esim itse syödä :D Mutta mitäpä minä en tuon pienen ihmeeni takia tekisi.

Katsokaa nyt mikä JÄTKÄ, vonkale, rakas. (Rakas Mia tosiaan otti todisteet.)

Täytyy myöntää, kesä Pohjalaisen jälkeen on mennyt juhliessa, totaalisen juhliessa. Karaokea aamusta iltaan, noin suunnilleen. Juhliminen on parasta, maailman parasta. Tuska-festivaaleilta käteen jäi: mystinen narikkalappu, martinilasi, Martinin(ruotsalainen rock'n'roll-mies) puhelinnumero, rikkinäinen lempimekko ja hurjat määrät loistavia muistoja. Nyt on tosin pakko olla jonkin aikaa ihan nätisti, sillä rahat on loppu ja maksa huutaa leipää.

Tänään on ensimmäinen lauantai pitkiin pitkiin aikoihin, kun minulla ei ole krapulaa, melkein hävettää myöntää. Mutta juum, olinkin kipeänä melkein koko viikon.
Nyt istun junassa matkalla Vantaalle, pienen ihanan sievän rakkaan kummityttöni 2-vuotissyntymäpäiville. Ostin sille mekon, maailman söpöimmän mekon. Olen ehkä aiemminkin maininnut rakastavani Nitro-Babea, nyt rakastan entistä enemmän. Pian on Mirrin kullalla tällainen:



Kuolen tähän söpöyden määrään! 104-senttinen hämismekko, diner-mallisena vielä ♥
Kummi itse on pukeutunut saman firman diner-mekkoon myös:

Antakaa anteeksi hölmö ilme :D Kaulassa äidin Kiinasta tuomat vaaleanpunaiset helmet, chic.

Seuraavaksi voisin opetella blogaamaan ahkerammin, ennen saatoin postata kahdesti päivässä. Hopsansaa. Ja niin paljon nättejä mekkoja kuvaamatta on vielä!