Prinsessalle arvoisensa keittiö.

Ostin "tosi halvalla" kesällä olohuoneen ruokailutilaan 60-luvun pöydän, joku oli ystävällisesti vetänyt alkuperäisen päälle tumman akryylilakan, mukavasti imeytynyt lohkeamien väleistä syvälle puuhun. Kahdeksan tunnin lähes tuloksettoman hiomakonetyön jälkeen totesin, että ei, en tule irrottamaan kaikkea ja lakkaamaan kirkkaalla uudelleen. Jokin aikaa sitten vaihdoin kahvipaketin ihanaan suureen ruokapöytään ja aloitin vanhan projektin maalaustyön, vaaleanpunainen kun on ihana asia. Tuolit saivan uuden värin jo kesällä, nyt on myös niihin sopiva pöytä. Melko pimeä keittiö on nyt hurjasti valoisampi (edellinen kirkkaanpunainen, toki sievä, pöytä teki tunkkaiseksi) ja pieni ruokaryhmä on nyt juurikin itseni näköinen.

(Sysiruma mikro muutti jo ennen joulua pöydän alle, kulkee näppärästi renkailla silloin (verrattain harvoin), kun sitä käytän. reilusti tilaa pöydällä, ei lainkaan huono asia.)

Täällä ollaan!

Elämä on ollut, no, kirjoittamista rajoittava, mutta elossa ollaan edelleen. Vuoden aikana on ollut myös kaikkea ihanaa, pieniä palasia siitä tässä.

Uudenvuodenlupauksena herää eloon sekä teille että paperille kirjoittaminen, siis minä.

Kuvan otti Marika Kiviharju

Jos jollakin on mennyt ohi, sain kunnian koristaa ihanan Golden Vintagen kantta kesäkuussa, voihan karuselli ja kesä!

Kissa-asiani täyttivät vuosia tässä välissä myös, Matildalla tuli kolme vuotta täyteen 7.8. ja Oliverilla neljä 8.9., eivät ole enää vauvoja! Paitsi vähän, pikkuneidin virallinen syntymäpäiväpotretti ehkä kertoo omaa tarinaansa.

Kameran takana Kimmo Janhunen

Kansikuvan lisäksi olen kalenterityttönä myös ensi vuonna, kesällä käytiin Huittisissa rakastumassa '48 Plymouthiin, Amerikan Raudan neiti Elokuu tässä hei.

Vielä näin Tapanina on syytä toivottaa ihanaa joulunaikaa, viimein saatiin oikea talvi.

Sellainen pikakatsaus, enemmän ja ihanaa ensi vuoden puolella, lopuksi vielä vähän rakkautta:

Pussy C'Outure vauhdissa

Ikinä, ei ikinä, saa ajatella, ettei ole tarpeeksi hyvä johonkin, että todennäköisyys on liian pieni, elämä nimittäin yllättää. Pussy C'Outure lähtee heinäkuun lopulla Ruotsiin, onnekas tsirbula on Miss Pinup Scandinavian kahdentoista finalistin joukossa.


Minua ja muita ihastuttavia tyttöjä (sekä tunnelmia ennen mittelöitä) voi ihailla ja äänestää täällä.

Halkean taas tähän innostukseen. Tiedossa on upea viikonloppu upeiden ihmisten kanssa, ihania tyttöjä, silmäkarkkia, kontakteja ja mieletön kokemus.

Kevään kunniaksi pehmeitä värejä.

Makuuhuoneen ikkunassa oli pitkään Marimekon Keisarinna-verhot. Ihanat ja rakkaat, äiti osti ne ensimmäiseen omaan kotiini tupaantuliaislahjaksi neljä vuotta sitten, mutta aikansa kutakin. Pehmeät värit ovat vieneet Mirrin mukanaan ja yhä enemmän ja enemmän kalustus ja somistus ovat 50- ja 60-lukua. Vintage ei ole itseisarvo, mutta kauneimpiahan ne ovat. Olohuoneen verhot ovat uustuotantoa, tiki-henkinen kuvio on nätti, mutta parempien löytyessä nuo muuttuvat mekoksi (mekkokankaaksi aikanaan ostinkin).

Eilen ikkunaan tuli jumalaisen kauniit 50-luvun hempeilyverhot, fb-kirppikseltä jälleen. Kuolen näiden ihanuuteen. Verhoja on ikkunassa neljä, peittävät kauniisti koko seinän verhojen ollessa kiinni.

Vaaleanpunaisen peruspeitteen päällä on käpyilty pitsipeitto, jonka isoäitini on ostanut 60- tai 70-luvulla ovelta ovelle kiertävältä mustalaiselta, hempeilytunnelmaan täydellinen.

Aiemmin keittiössä ollut punainen lamppun (kuva täällä) ei valaissut huonetta kovin hyvin, tasojen yläpuolella olevat valot saivat riittää ja keittiö jäikin ilta-aikaan hämäräksi. Samasta osoitteesta sinne tuli nyt vaalea hyvin saman henkinen ihanuus, valo palasi keittiöön.

Terveiset vielä keväästä nauttivilta karvatassuilta, pölöltä ja unikeolta.

Keittiötä tehtaalla.

Kevätpäivään ja aurinkoon valikoitui jo aiemmin esitelty luomus, keittiöverhosta ommeltu. Vahingossa mätsäsin kengät aurinkolaseihin :D

Instagram-kuvan saatte, päivän hiuslaitekin siinä.

Kevään valoa Kissalassa.

Kevät!

Unohdetaan nyt heti alkuun huomenna tuleva takatalvi.

Aurinko, kevät, ihanaa. 

Ostin UFFin tasarahapäiviltä alkuviikosta ihanan ruskean kaninkarvakaulustakin, kirahvikuvio on mahtava. Takki on ilmeisesti ollut joskus pitkä, lyhennetty lantiolle, lyhensin vielä itselleni sopivaksi.

Visa-Pukine, 70-luvulta.

Koska aurinko, niin aurinkolasit. Mieletön vitosen kirppislöytö parin vuoden takaa.

Pusero tammikuisesta ostospsykoosierästä.