Kissan elämää.: Syntymäpäiviä ja muovikassikissoja.

Täytin vuosia 1.11. ja asiaa juhlittiin asianmukaisin menoin eilen. Jotain bileiden onnistuneisuudesta kertonee se, että heräilin sohvalta puoli kuuden aikaan. Juhlaeleganssistani ei ole kuvatodisteita (ehkä eniten siksi, että olin juhlinut edellisenkin illan), mutta kaikesta muusta sen sijaan kyllä.

Olen hiljattain innostunut sokerileipomuksista. En ole koskaan ollut erityisen hyvä pikkutarkkuutta vaativissa askarteluissa, olen enemmänkin suurten linjojen ihminen. Jostain kumman syystä haaveilen kuitenkin tekeväni joku päivä vielä käsin kaiken marsipaaniruusuista jääveistoksiin.
Valkoisesta kuorrutteesta, lakritsatoffeista ja punaisista huulista ("seuraavan päivän tiloissa" kädet täristen) tein itselleni asiaankuuluvan kakun.

Syntymäpäivään kuuluu oleellisesti tietenkin lahjat, joita taisin saada tänä vuonna ihan tosi paljon ja ihan tosi ihania.
Liikutuin kyyneliin, kun postiluukusta putosi hienonhieno pingviini, jonka 2-vuotias kummipoikani oli äitinsä avustuksella askarrellut minulle. Hymyilyttää vieläkin, kun vain vilkaisenkin tuota. On se ihana. ♥

Entiseltä mieheltäni sain lahjaksi Oy G.W. Sohlberg Ab eli GWS:n peltipurkin (iso ja loistavassa kunnossa, joskin Matilda ystävällisesti kolhi kantta) ja tietämättään loi hirviön. Olen päättänyt tiukasti, etten lähde peltipurkkikeräilyyn mukaan, sillä se on pitkä ja kallis tie. (Sanna Annukan joulukahvipurkki on löytynyt hyllystä toki julkaisustaan lähtien, mutta sitä ei lasketa.) Nyt kuitenkin on yksi (no, kaksi), lisää tarvitaan ehdottomasti.

Kun kaverini(se, keneltä suurin osa aarteistani on peräisin) kuuli, että peltipurkkipirulle on annettu pikkusormi, kokoelmani karttui hyvinkin pian uskomattoman kauniilla englantilaisella tee(?)purkilla.

Kyseisen purkin lisäksi karttui myös laukkukokoelmani sievällä monikäyttöisellä kassilla.

Muista paketeista paljastui muun muassa ihana Sorja-kaava..

..ja söpö Aaman pussukka.

Blogin kuvauksessakin puhun aamukahvista kauniissa kupeissa. Aamukahvimukina toimii ISO Taika-muki (vetoisuus 4dl, aamu lähtee hyvin käyntiin), muuten yleensä Siirtolapuutarha. (Jauhan ehkä astiamaustani joskus lisää, saattaa mennä hetki kertoessa.) Kaveri on Iittalalla töissä ja tupareissaan ihastelin Arabian Kotikaupunki-sarjan Kortteli-kuosia. Hihkaisin ääneen kun paketista paljastui tämä ihanuus.

Vieraita täällä oli paljon ja sikana, minua muistettiin monin erilaisin tavoin (mm. maito ja vessapaperi tulivat tosi tarpeeseen ♥ absinttiin en uskalla koskea ehkä vähään aikaan) ja voin vain olla onnellinen siitä, miten hirveän kivoja ihmisiä tunnen. Ja nämä hirveän kivat ihmiset tuntevat minut.

Niin - ne muovikassikissat. On ihan täysin normaalia, että Matilda löytyy milloin mistäkin, muovikassista, itseään kolme kertaa pienemmästä pahvilaatikosta, käsilaukuista, kylpyammeen alta... you name it. Tämä on meillä päivittäinen näky:

Oliver on rauhallisempi ja järkevämpi luonne, en muista kertaakaan, että poika olisi esimerkiksi rikkonut jotain "leikkiessään" tai että tarvitsisi häätää paikoista, joihin ei kissalla ole asiaa. Tullessani töistä kotiin torstaina tyhjensin kauppakassit keittiössä ja tulin istumaan koneelle Matilda sylissäni. Keittiöstä kuului pahanteon ääniä ja hämmentyneenä (ja kaukaa viisaana kameran kanssa) menin asiaa ihmettelemään. Oliver on ryhtynyt tekemään Matilda-asioita. Oh noes.