Viime sunnuntaina tuli tyttö taloon, aloittivat Oliverin kanssa tutustuimisen toisiinsa juoksemalla sängyn alle ja murisemalla(en ollut koskaan ennen kuullut pojan murisevan.).
Hetken kuluttua tyttö rupesi tutkimaan uutta kotiaan, kiersi kaikki kolot ja nurkat ja hyllyt, Oliver seurasi tiukasti perässä, mutta ei mennyt lähelle.
Muutaman tunnin jälkeen uskaltautuivat vähän haistelemaan toisiaan, mutta. Pieni kakara päätti, että talossa on akkavalta ja säikytti pojan pahanpäiväisesti. Seuraavan kaksi päivää asuntoni oli painikehä, se sähinän ja murinan ja rääkymisen määrä(pari kertaa piti mamman puuttua, sen verran sydäntäsärkevää huutoa vuoroin kummastakin lähti.)
Tiistaina, kun menin suoraan töistä luennolle, kävi pidempi puoliskoni pitämässä kissoista huolta, olivat kuulemma nukkuneet vierekkäin(no, puolen metrin väli, mutta samalla sohvalla!). Rauha on saapunut kissalaan, lapsukaiset syövät toistensa lautasilta(välillä yht'aikaa samalta) ja käyttävät samaa hiekkalaatikkoa(laatikoita on toki kaksi, molemmat käyttävät vuorotellen molempia.)
Ihan pelkkä ajatuskin siitä, että on vauva talossa ja Oliverilla leikkiseuraa, saa minut täällä hykertelemään. Jee!
Mimmi on supertouhukas, ei meinaa malttaa mitenkään olla paikoillaan, kiire pois kuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti